Oho, Äiti.

Oho, mulle tuli tänään varmaan ekaa kertaa oikein kunnolla äiti-olo. Ja siis Urho täyttää tänään 8kk, et ei siinä nyt niin kauan mennytkään.. Tämän olotilan sai aikaan niinkin arkinen asia kuin pakkaaminen. Olemme lähdössä viikoksi Suomeen ja mun pitäisi ruveta pakkaamaan. Jo tämän operaation ajattelu sai aikaan kummallisia ajatuksia. Aiemminhan kun olen matkaan lähtenyt, niin olen tunkenut rinkkaan joitain tarpeelliseksi ajattelemiani tavaroita pari tuntia ennen kentälle menoa. Oli kyseessä viikko tai vuosi niin aina tavarat ovat mahtuneet yhteen rinkkaan, ja aika usein sitä tavaraa on ollut melkeinpä sama määräkin (josta turhaa aina puolet).
No mutta nyt mun pitääkin ajatella myös Urhoa. Herranenaika sentään! Siis pakata jonkun toisen puolesta, ja niin että hän ei palellu/läkähdy/joudu kulkemaan likasissa tai muuten noloissa vaatteissa. Ja siis mun pitää tää miettiä! Ja siis koko viikoksi! Ison matkalaukun lisäksi mun pitää miettiä myös käsitavaroiden koostumus. Kuinka monta vaippaa, ruokaa ja mitä nenäliinoja ja lelua. Millä viihdyttää vilkasta vipeltäjää iltalennon kolmetuntinen? Kauhia. En voikkaan vaan heittää pokkaria povariin passin viereen tai yrittää nukkua lentomatkaa. Oikein tuntuu nyt vastuun raskas taakka harteilla. Ja siis eihän se vastuu lopukkaan siihen pakkaamiseen. Mähän olen vastuussa muutenkin tuosta Urhosta. Apua! Pitää varmaan mennä ostamaan joku kasvatusopas ja perehtyä tähän lapsiasiaan.

Onneksi Urho on niin valtavan suloinen että vastuu ei kuitenkaan tunnu kovinkaan pahalta. Tässä kuvassa hän poseeraa krokotiilikostyymissä saksalaisen muskarin karnevaalijuhlassa. Mullahan ei tietenkään ollut mitään pukua hänelle mukana, kun en muistanut koko karnevaalia, mutta onneksi naapurin rouva pelasti ja Urho tunsi kuuluvansa joukkoon. Vihdoin kiinni saamastaan punaisesta pallosta hän ei tosin luopunut millään.

Äitiys-asian saatuani ilmoille voinen myös ilmoittaa että meille on saapunut uusia huonekaluja ja ennen kaikkea KEITTIÖ!! Mahtavuutta. On se vaan niin kivaa kun on hella ja uuni ja jääkaappi samassa huoneessa. Ja tiskikone, ah mitä autuutta. Nyt loppu kylpyhuoneessa tiskaaminen ja sen allas voidaan pyhittää pelkästään Urhon käyttöön. Lisäksi tilattiin Ikeasta sohva (jonka tosin piti tulla jo viime torstaina ja vielä sitä tässä odotellaan) ja ostettiin mahtava matto. Tämähän tuntuu jo aivan kodilta!!

 Laitan kuvia keittiöstä ja olohuoneen uudesta ilmeestä, kun saan ne siivottua edustuskuntoon.

Ensiksikin täytyy kommentoida omaa edellistä tekstiä, koska olen saanut salaista tietoa eräältä fiksulta ystävältäni koskien pimennysverhojen laittoa illalla. On nimittäin kuultu sellaista, että katollisissa maissa (tässä tapauksessa alueella maan sisällä) verhot laitetaan ikkunoiden eteen iltasella, kun taas protestanttisilla mailla/alueilla verhot pidetään auki. Tämän teorian mukaan siis katollisilla on jotakin salaisuuksia perhe-elämässään! Hyvin uskon tämän, sillä oma empiirinen tutkimukseni tukee tätä katollis-protestantti verhojakoa vahvasti. Ongelmana tässä nyt tietenkin on että nyt mua vasta alkoikin kiinnostaa mitä mahtaa naapurit salassa touhuta!!

Ollaan mekin tällä viikolla pidetty verhoja kiinni... Noh, ei ole salaisuuksia, vaan hemmentin kylmä! -18 C parhaillaan. Mikä tarkoittaa että ollaan Urhon kanssa aika kiltisti oltu vaan sisällä. Huh, kaveri on juuri oppinut nousemaan ylös ja mä kun luulin että sitä konttaamisesta kaatumista piti varoa, niin nyt vasta hauskaa onkin. Katsos kun Urho ei tajua vielä että koska ei osaa kävellä tai seista ilman tukea, niin pitäisi pitää kiinni jostain! Mut ei, vaan hymy korvissa kun on niin tyytyväinen itseensä kun on saanut itsensä seisomaan, niin irrottaa sohvasta/penkistä/äitin kankusta/pyykkikorista/seinästä etc mihin on kiivennyt. Siinä tulee äitille kiire, ettei poika ole takaraivo edellä laminaatissa. Noh, mut ainakin pikkasen paremmin on nukahtanut kun on kovasti väsynyt kaikesta touhuumisesta.

Pakko vielä näin "mustana keskiviikkona" kommentoida vielä vähän Suomen ja Salon uutisia. Mitäköhän Salosta vielä tulee? Nokialla taitaa olla siellä lähtölaskennan paikka. Toivottavasti nyt pitäisi ainakin sitä tuotekehittelyä siellä edes vielä muutaman vuoden, jonka aikana uutta työllisyysrakennetta saataisiin Saloon kehitettyä. Ettei ihan niin kiinni olisi yhdessä firmassa, miltä se nyt tuntuu. Muuten kuihtuu koko kaupunki. Nuoret ja koulutetut lähtevät viimeistään nyt pikkuhiljaa pois työnperässä, mikä tietenkin vaikuttaa negatiivisesti kaupungin vero- ja väestörakenteisiin. Mitenköhän oman tuttavapiiri Salo/Kuusjoki akselilla, joka kuitenkin on aika laajasti Nokian vaikutuksen alaisissa hommissa, vaikkei tehtaalla niinkään. No aika näyttää.

Presidentinvaaleihin sen sijaan voin olla hyvinkin tyytyväinen, vaikkei ehdokkaani voittanutkaan ja pahimpana vielä äänestysintous kansan keskuudessa lopahti. Mutta itsekeskeisenä ihmisenä voin todeta että minä voitin molemmilla kierroksilla. Nimittäin perheen sisäiset veikkaukset! Panoksena molemmilla kierroksilla oli kamala tiskivuori. Heh!

ihmetyksiä Saksasta

Taidanpa aikani kuluksi listata asioita mitä ihmettelen tässä suuressa sivistysmaassa. Niitä on meinaan tullut vastaan yllättävän paljon, osa posiitivisessä mielessä ja osa melkoisen ällistyksen kera.

1. Edellisessä postauksessa jo mainitsin kävelyteiden rakentamisen keskelle peltoa. En oikein ole vielä tajunnut sen kauneutta. Siis meilläkin on tässä vieressä tuulivoimala, joka on kanssa keskellä peltoa. KOSKA SIELLÄ TUULEE ENITEN!! Niin miksi ihmeesä niitä kävely/pyöräteitä ei ole voitu rakentaa metsien laitaan jos ne ylipäätään täytyy eriyttää aivan täysin autoteistä?? Koska tämähän ei ole mikään Texas tai Etelä-Afrikka jossa on vain peltoa silmän katamattomiin, vaan täällä on metsää mielestäni aika paljon. Ehkä tajuan tämän kesällä (jolloin niillä teillä on toivottavasti myös muita käyttäjiä kuin me) kun on 35 astetta lämmintä ja ihana tuulenvire helpottaa hikistä lenkkeilijää! Tai sitten on vain siirryttävä lenkkeilemään merkityille vaellusreiteille. Niiden ongelma vain on että niihin päästäkseen täytyy yleensä ajaa ensin hieman.

2. Ulkoiset ikkunankaihtimet ja niiden käyttö. Siis kyseessä ovat kaikista taloista ja asunnoista löytyvät ikkunoiden ulkopuolella olevat metalliset kaihtimet, jotka saa laitettua joko kokonaan kiinni tai vain osittain, oman maun mukkaan. Ja siis sisäpuolelta. Mainio keksintö sinänsä ja muistan näitä olleen myös Espanjassa ja muutamassa muussa paikassa missä on tullut tutuksi myös paikalliset asunnot. Mainiosti saa myös päivällä huoneet pimeiksi jos tarve vaatii, ja näin kovilla pakkasilla tuo myös hieman lämpöeristystä. Mutta kyllä se silti ihmetyttää! Esimerkiksi kun tulee kotiin vaikka seitsemän aikoihin illalla ja koko kylä on aivan pimeä, vain katulamput loistavat. Välillä tosi pelottavaakin! Bunkkerimaista. Ja siis miten naapureita voi tolla tyylillä mitenkään kyylätä??

3. Kestää, kestää. Kai se on myönnettävä että kuuluisa saksalainen byrokratia saa aina aikaan ihmestystä. Lähinnä se naurattaa kun tulee lappua lapun perään, ja virastoissa rouvilla on leimasimia enemmän kuin keskiverto virkamiehellä Neuvostoliitossa. Noh, toistaiseksi kaikki on sujunut kuitenkin mallikkaasti kun mukana on ollut saksaa osaava agentti. Mutta miten voi kaikki kestää?? Saksa on kuitenkin tunnettu tehokkuudesta ja täsmällisyydestä, ainakin mun mielikuvissa. Niin kaikki kestää. Esimerkkinä tästä vaikka meidän roskapönttö. Saksassahan kaikki roskat lajitellaan periaatteessa kolmeen eli keltaisiin muovikasseihin, joihin laitetaan kaikki kierrätettävä materiaali (poislukien tietenkin lasi ja metalli etc erikseen kierrätettävä), biojätteeseen ja sitten kaiketi kaatopaikalle meneviin roskiin. Noh, näistä kaatopaikalle menevistä roskista, jotka meillä koostuu lähinnä Urhon vaipoista, maksetaan kilohinta täällä Dornstadissa. Noh, jotta he saavat mitattua kilomäärän täytyy kaikilla olla samanlainen roskipönttö ja niissä koodit. Tammikuun ekalla viikolla sellanen laitettiin tilaukseen ja sanoivat että noin viikko menee. Ja vielä odotellaan. Tero kävi jo kerran kysymässä, mutta totesivat vaan että kotiin lähetetään lappu kun on valmis. Siis yli kuukausi yhden roskapöntön koodaamiseen??? Hauskaa muuten on että täällä saa roskamaksuihin ns. vaippa-avustusta. Koska vaipat ovat painavia ja niitä tulee paljon, niin kun lapsi täyttää kaksi, saa hakea avustusta. Sitä maksetaan 2€/kk takautuvasti kahdelta vuodelta. Erikoinen järjestelmä! Tosin nyt vain toivon että se pönttö tulisi, maksoi mitä maksoi. On meinaan kiva kerätä Urhon vaipparoskia parvekkeelle. Onneksi on pakkanen!!

Toinen klassinen mikä kestää on tietenkin auton saaminen kilpii. Mutta koska nykyinen auto potuttaa niin paljon allekirjoittanutta, niin antaa senkin tarinan olla.

4. Palvelu. Saksalaiset selvästi arvostavat palvelua. Asiakaspalvelijoita on joka paikassa paljon, ja yleensä melko ystävällisiä. Ei tietenkään mitään amerikkaan verrattuna, mutta kyllä selvästi työllisestetään ihmisiä asiakaspalveluun. Missään (muualla kuin Ikeassa ja sielläkään ei itsepalvelujonossa) ei oikeestaan hirveästi ole tarvinnut jonottaa tai odottaa. Ja ihmiset ovat joka paikassa todella kohteliaita ja avuliaita. Ehkä tämä on tietenkin vielä ensihuumaa mutta kuitenkin. Hyvältä vaikuttaa!

5. Kassajonot. Palvelun kehumisesta voikin siirtyä viimeiseksi ihmettelemään kauppojen kassajonojen toimintaa. Kun ne jonot eivät kerkeä muodostua koskaan oikein pitkiksi, ei edes lauantaikaupassa jossa ihmisiä on yleensä paljon. Ei ymmärrä miksei! Tai siis prosessi kulkee seuraavanlaisesti: Kassatäti (yhtään setää ei ole vielä tullut vastaan) odottaa niin kauan, että saat kaikki tavarasi ladottua hihnalle ja menet kärryinesi hänen ohitseen. Sitten vasta aloittaa tavaroiden skannaamisen. Samaan aikaan olet jo pakkaamassa tavaroitasi takaisin kärryyn. Kaikilla on oikeastaan ostoskorit tai omat pussit eli kukaan ei juuri osta muovikasseja kaupasta ja pakkaa niihin. Näin ollen tavarat sujahtavat samantien takaisin kärryyn kun se kassan kädestä irtoaa. Kun täti on kaikki tavarasi skannannut, niin vain maksat ja poistut kassalta. Siihen ei sitten enää jäädä hengaamaan ja pakkailemaan tavaroita. Jostain syystä tämä toimii huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Kyse lienee siitä ettei ole paikkaa mihin tavarat kasaantuvat, vaan siirrät ne samantien omiin kasseihisi. Tämän pystyt tekemään koska olet jo saanut kaikki tavarasi linjalle ja valmiina toisessa päässä niitä pakkaamassa. Mahtavaa!! Koska mikään ei ole niin pottumaista kuin kauppajonossa yli vartin seisominen.

leikkiä ja laulua

Nyt me ollaan Urhon kanssa päästy oikeen kunnolla muskareiden maailmaan! Siis ollaan käyty kaksi kertaa sekä suomalaisessa, että saksalaisessa muskarissa. Ja siis laulettu ja venkutettu mukana. Tai siis minä olen. Urho on keskittynyt lähinnä joko huutamaan (luulen tämän johtuvan lauluäänestäni) tai venkoamaan kohti naapurimuksua, jonka voisi ehkä mahdollisesti pistää suuhun. Mut kivaa on ollut ja ollaan tutustuttu uusiin mukaviin ihmisiin.

Saksalainen leikkikerho eli spielkreis on tässä Temmenhausenissa ja osallistuja määrä on toistaiseksi siellä ollut aika pientä. Mutta molemmilla kerroilla on kuitenkin ollut eri muksuja, joten kyllä sielläkin varmaan väki kohta lisääntyy. Tietoisena valintana olen pyrkinyt puhumaan ja kommunikoimaan kerhossa vain ja ainoastaan saksaksi. Hhm, jostain kummasta syystä olen saanut päähäni että pystyisin oppimaan saksaa ilman sen kummempaa opiskelua. Eli siis vain puhuisin sekavia ja muut ymmärtäisi ja siitä se vaan lähtisi. Hhm, ehkä pitäisi hieman ottaa realistisempi asenne ja mennä vaan sinne kielikurssille...

On muuten mielenkiintoista huomata itsestäni taasen etten ole suomeksi kovinkaan sosiaalinen. Nimittäin siansaksan puhuminen saksalaisille äideille ja lapsille tuntuu olevan todella paljon helpompaa kuin suomen puhuminen suomalaisille vanhemmille. Mahtavaa Essi! Mistäköhän sekin johtuu??

Ulmissa tuntuu olevan aika vahva suomalainen yhteisö. Nokia on vetänyt tänne aika paljon väkeä, ja se tuntuu tietenkin tuollaisessa 130 000 ilmisen kaupungissa aika nopeasti. Täällä Temmenhausenissa ei tosin ole vielä muita suomalaisia tullut vastaan.. Ihme! Mutta naapurin Tomerdinginissä (tästä 4km) on kuulemma joku Teron kollega Salosta perheineen. Ei vielä ole tulleet vastaan. Vaikka me Urhon kanssa ollaan käppäilty sinne useampana päivänä tässä. Muun muassa keskiviikkona mentiin sieltä bussiin, kun tästä meidän kylältä meni niin huonosti vuoroja. Sinne on ihan kiva 50minuutin kävelylenkki. Ainut ongelma on että saksalaiset tuntuvat haluavan aina ja ikuisesti rakentaa kävelytiet keskelle peltoja. Siis asfalttiväylät sinne vaan. Noh, ei ne muuten mitään haittaa, mutta tässä on päivänä muutamana ollut kauhea tuuli. Keskiviikkona sitten Urhon kanssa painettiin kärryjen kanssa (joissa vielä kaupunkirenkaat kun maalaisrenkaat ei mahdu bussiin) pitkin peltoja kauheassa tuulessa. Lunta tuli kinoksina vastaan, mutta mä sitten vedin Urhoa perässäni. Mahtavaa! Sai taas hyvää suomikuvaa varmaan naapurit kun kuitenkin ikkunasta kyyläsivät!! No mulle kävi kuitenkin selväksi että bussi Tomerdingistä Ulmiin on 70cnt halvempi kuin Temmenhausenista (ja matka siis 3minuuttia autolla), että kun äitiysrahat tässä päivinä tulevina loppuvat niin täytyy varmaan alkaa joka kerta tarpomaan peltojen poikki.