sairastuvalta

Saatiin sitten oikein kunnon kevätflunssa aikaseksi. Tai siis Urho ja minä, ainakin toistaiseksi.. (sormet ja varpaat ristissä ettei Tero saa samaa tautia) Urho on jo parempi. Jee!!! Hän parantui mystisesti sillä aikavälillä mikä kesti siitä kun soitettiin aamulla lääkärille ja kun tunnin päästä siitä istuttiin lääkärin vastaanotolla. Ihmeellistä, mutta mahtavaa! Samaa ei voi sanoa äitistä, joka  nenä tukossa, silmät sirillään ja kurkku käheänä yrittää pysyä pienen viikarin perässä. Onneksi Tero on antanut minun nukkua kunnolla yöt, heräillen itse siis Urhon kanssa, niin olen jotenkin jaksanut päivät. Itse puolikuntoisena ensin kipeän ja nyt parantunee viikarin kanssa on kyllä aika rankkaa.

Saksalainen lastenlääkäri oli sinänsä hyvä kokemus. Silmiinpistävää oli vastaanottoaulassa ollut iso lakana jolla vastustettiin atomivoimaa. Oishan se mahtavaa kun Pulssinkin vastaanototssa olisi iso poliittinen kannanotto!

Näin siis lyhyesti täällä. Urho nukkuu tyytyväisenä parvekkeella, raukka kun ei muuten nyt ulos pääse. Taidanpa itsekin vetästä pikku tirsat!

Paluu arkeen

Lomat on lusittu ja arki alkanut niinkuin asiaan kuuluu eli sairastamalla. Siis Urho sairasti/sairastaa. Ensimmäistä kertaa oikeestaan kunnolla kipiä. Kuume nousi ihan yht'äkkiä ja nyt odotellaan tuleeko jotain flunssaa vielä perään. IKÄVÄÄ!! Jostain luin sanonnan Mom in need, is a mom indeed. No muutaman valvotun yön jälkeen voinen tuon sanonnan allekirjoittaa. Onneksi kuume laski jo! Edelleen on poika on kuitenkin kärttyinen eikä suostu nukkumaan kunnolla.

Noh, viikko aikaa vapun hulinoihin ja siihen mennessä kyllä parannutaan. Saadaan meinaan ystäviä kylään! Ja viime vappuna tuli näiden samaisten ystävien kanssa sovittua, että tänä vappuna me naiset saadaan juoda  skumppaa, kun viime vuonna oltiin molemmat simalinjalla (ja ukot ei niinkään, kröhöm kun muistelee Teron pantomiimia...). Että kyllä se shamppanjasta unelmointi pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan!

Niin ja ostettiin me uusi autokin! Wolkkarin Touran. Oikein perheauto. Siitä mä laitan kuvia heti kun me saadaan se käyttöön!!

Ja taas mennään!

Meillä on tässä oikein kunnon lomaputki ja taas pitäisi mennä. Eli huomenna Suomeen lomailemaan viikoksi! Jippii!!
Toivottavasti Urhokin jaksaa lomailla. On meinaan melkoinen meno päällä ja huh, kun äitiä pelottaa! Ensimmäiset askeleet on otettu ja ne pääty tietenkin tv-tason kulmaan. Ei ihan hirmu varmaa vielä tuo askellus.. No verta ei onneksi tullut ja huuto oli sen verran lujaa että tuskin on aivotärähdyskään. Pääsi poika kuitenkin äitin ja isin viereen varmuuden vuoksi nukkumaan että sain tarkkailtua yöllä. On se mahtavaa kun on oppinut liikkumaan!! Tosin yöllä voisi olla hieman enemmän paikallaan. Jossain vaiheessa havahduin kun Urho makasi keskellä sänkyä poikittain ja Tero aivan toisessa reunassa ja minä toisessa. Heh, otti Urho todella tilansa.

Nyt pääsiäisen viettoon. Ollaan Kuusjoki-Turku akselilla eli siellä päin liikkujat; SOITELKAA!! Vaik mä oon varmaan koko pääsiäisen vaan lenkillä. Heh, on meinaan taas alkanut maraton-treeni. Ei todellakaan ensimmäistä, ja tuskin viimestä kertaa. No, mut jos hetken aikaa ainakin jaksais. Ah, keväthuuma!