Urho 1-v ja hyökkäävät haukat.

Nyt kun on hiljalleen päästy yli torstaisesta shokkiuutisesta ja aurinkokin paistaa, niin ollaan vietetty viikonloppua Urhon 1-v synttäreitä juhlien. Eilen oli kakkukahvit, paikalla alakerran vuokraisäntä perhe tyttärentyttärensä kanssa, ja paikalle sattumalta osunut Dorothee Tobias poikansa kanssa. Hauskaa oli ja Urho sai syödäkseen isin tekemää kakkua. Jam!

Mä en voi uskoa et Urho on jo 1-vuotias. Kauheeta.

No sen lisäksi että Urho täytti vuoden ja Terolta loppuu duuni, niin mun viikkoon on mahtunut hyökkäilevä haukka. Sekin on aivan kamalaa. Oon kaksi kertaa nyt joutunut sen kohteeksi. Kauhistus, vaikka ekasta kerrasta otin jo opikseni ja vaihdoin reittiä, niin sama lintu tuli tänään vähän kauempaa kiertäneellä lenkilläkin päisin. Mikään ei ole niin hirveää kuin nähdä haukan lähestyvän tappajankiilto silmissä. Ja siipienvälikin sillä yksilöllä on ainakin 5 metriä. Nyt vaihdan lenkkiä lopullisesti. Vaikka tulee siinä intervalli tehtyä aika helposti, kun juoksee täysillä lintua karkuun.

Semmosta. Ei men hyvin, ei.

Tänään meidät on kutsuttu saksalaisiin grillijuhliin tohon naapurille. Tero kiroilee juurikin keittiössä, kun lupasin, että hän tekee sinne pastasalaatin tai siis saksaksi nudelsalaatin! Hih!

Voihan paska!

Kohta blogi vaihtaa nimeä. Sen verran tiukkaa uutista tuli Nokialta, eli kaikki sen toiminta loppuu Ulmissa.
Voihan nakkimakkarakakkara. Sen verran avaudun et pitikö sen just tapahtua nyt kun ollaan saatu kaikki hommat kuntoon ja alettu viihtyä?? Löydetty kavereita ja alettu oppia edes vähän saksaa.
EPÄREILUA!!

Eli meillä on nyt kaikki ovet auki (paitsi siis tietenkin se takana oleva Nokian ovi, joka sulkeutui).

Sellasta ryventää täällä. Olihan tämä uutinen odotettavissa, mut ois voinut edes pari kuukautta tai puoli vuotta pidempään voinut kestää. Ois päästy enemmän mukaan saksalaiseen toimintaa ja opittu kieltä. Ois työnhakukin mukavempaa.

Sellasta. Mihis nyt??

Puhuttava on.

Niinkuin olen joillekin ainakin kertonut, olen vakaasti päättänyt oppia saksaa mahdollisimman helpolla. Siis etten oikeasti opiskelisi ollenkaan, vaan kieli vaan syöksyisi jostain päähäni ja siinä se olisi. Yhtä vahvana kuin englanti, tai jopa suomi. Kyllä, kohta näin varmaan käy. Nyt jo katon sujuvasti romanttista hömppää saksaksi ja laulan ainakin yhden lastenlaulun. Eli ihan kohta!

Sitä odotellessa on kuitenkin tunnustettava, ettei kaikki aina mene ihan kukin strömssössä. Ja eilen ei oikeen mennyt saksan kieli putkeen. Mutta puhun sitä silti, väkisinkin. Ja kaikille. Tänäänkin lenkillä vaan sönkötin ja hyvin meni. Ainakin omasta mielestä, heh!

Mut siis eiliseen. Oltiin ravintolassa, kivassa ulkoilmaravintolassa Baijerin puolella nimeltä Barfüsser. No, kun siinä tarjoilijan kanssa juomia tilailtiin, niin ajattelin samalla kysyä Urholle lastenistuinta. Hienosti saksaksi siis sönkötin ja kindersitziä pyysin. Tarjoilija tosin luuli minun kysyvän kinderlistaa eli lasten ruokalistaa. Lisää sönkötystä, sekä saksaksi ja englanniksi. Luulin sanoneeni ettei ruokaa vaan istuin. Noh, mikä mahti olla tulos? Urhon ensimmäinen ravintola-annos!! Tarjoilija toi lautasellisen paikallista erikoisuutta Spätsleä, ja mainitsi että koska lapsi on niin pieni niin hintaa ruuasta ei mene. Noh mikäs siinä. Poika pisti syöden. Ois mulla siitä hieno kuvakin, mutta se on väärin päin enkä saa sitä käännettyä. Iso lautanen, pieni poikanen.

Lastenistuinta ei tietenkään ravintolassa tullut. Mut ei se haitannut, hauskaa oli kuitenkin.

Enkä mä lannistu kielen kanssa. Puhuttava sitä on, että oppii. Tai ehkä sen verran lannistun, että syksyllä meen oikeesti johonkin kielikouluun.

Ps. Tänään muuten alkaa jalkapallon EM-kisat, jos ette tienneet. Täällä on joka paikassa niin paljon saksahomppää et huh huh. Ainakaan enää ei voida syyttää saksalaisia isänmaatunnottomuudesta kuten joskus aiemmin ehkä. Ja naapurin Dorothee toi Urholle lainaksi omalle pojalleen pieneksi jääneen Saksan pelipaitaa muistuttavan bodyn, jota Urho voi sitten pitää kun katsotaan matseja. Mahtia! Hän on myös hoitanut meille anoppinsa kautta paikallisen maanviljelijän kanojen munia, saadan tästä eteenpäin joka viikko 10 munaa. JEE! Niin ja oli soittanut vielä paikallisiin lasten kirpputoreihin ja ettinyt meille lastenistuinta pyörään. Ja löytänyt 15 eurolla.

Tosi kivaa on kun joku haluaa auttaa tällästä saamatonta mamu-äitiä!!

Palveluton Temmenhausen

Mutustellessani leipomokärrystä noin 15m päästä etuovestamme ostamaani keskiviikkoleivosta, aloin pohtimaan kuinka hyvät palvelut Saksassa tuntuu olevan. Nimittäin paikalliset ovat surkutelleet minulle, joka olin ilman autoa, kuinka kurjaa on, kun täällä Temmenhausenissa ei ole mitään palveluita, kauppaa tai mitään. Kuinka vaikeaa mahtaa autottomana olla. Useampi näistä surkuttelijoista myös tarjoutui käyttämään meitä Urhon kanssa kylillä kaupassa.
Minusta täällä taas on asiat aika hyvin. Tietenkin tämä on subjetiivinen yhden ihmisen näkemys joka keskittyy vain itse käyttämiini palveluihin, mutta kuitenkin.

Ensinnäkin siihen leipomokärryyn. Se käy kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Pysähtyy aivan oven vieressä, tööttää tullessaan joten sitä ei tarvitse kärkkyä kadulla, ja on aika halpa. Äsken ostin ison Ciabattan, kaksi isoa brezeliä ja haluaisin kirjoittaa että pienen pienen keskiviikkoleivoksen, mutta valitettavasti se tais olla aika iso ja niiiiin herkullinen. Kaikki yhteensä 3,95. Siis kotiin tuotuna. Not bad.

Leipomokärryn lisäksi kylällä käy lihaliikkeen auto kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin. Sitä en ole vielä uskaltanut käyttää, kuten en muitakaan lihaliikkeitä joita on kaupungilla useita kymmeniä. Pitäisi uskaltaa. Mutku mutku.

Nämä kärryt käyvät täällä Temmenhausenissa siis siksi kun täällä ei ole palveluita. Tätä surkuteltiin meille myös asuntonäytössä ja oltiin kovasti tyytyväisiä kun meillä oli auto jolla huristella. Lähin kauppa on kuitenkin kolmen kilometrin päässä.
Mutta kun se on naapurikylässä niin sitä ei voida laskea Temmenhausenin palveluihin. Itseasiassa kaikissa kolmessa lähikylässä on jokinlainen butiikki, kahvila tai leipomo. Ja ne kylät siis sijaitsevat 2,4-4km säteellä Temmenhausenista.

Dornstadin keskustassa onkin sitten jos jonkin moista kauppaa, mutta sehän on siis sen 8km päässä. Ja sinne menee bussi vain kerran tunnissa, ja päälystetty pyörätie. Bussipysäkkejä on tässä meidän kylässäkin kolme, eli noin 200m päässä toisistaan ja max 500m päässä mistä tahansa talosta. Kaikki bussit mitä itse olen käyttänyt ovat olleet matalia malleja, joihin pääsee helposti niin lastenvaunuilla, rollaattorilla kuin pyörätuolillakin.

Lisäksi tästä meidän kylältä löytyy Hotelli, jossa ravintola. Pub, jossa tarjoillaan ruokaa. Ja ainakin yksi jalkahoitola. Uskoakseni monet ostavat myös esim kananmunansa paikallisilta kanankasvattajilta, joita meidänkin tienpätkällä on yksi. Mitäs muuta täällä palveluttomassa Temmenhausenissa mahtaakaan olla?

Vauvasta taaperoksi

Apua, mun vauva muuttuu kauhiaa vauhtia taaperoksi. Kamalaa! Varsinkin kun mä en vielä puoli vuotta sitten edes tiennyt, että suomen kielessä on sana taapero. Tai mitä ihmettä se tarkoittaa.

Mistä tämän Urhon kasvu vauhdin sitten huomaa? Noh.

Ensinnäkin tänään hän söi ensimmäisen kalapuikkonsa. Laiskan äidin päivä siis, mutta paremmin meni alas kuin parsakaali.

Liekö ollut einespuikossa esiintyneet kasvuhormoonit, mutta vain muutamia tunteja tämän mahti suorituksen jälkeen poika kiipesi ensi kertaa tuolille. Siis aikuisten nojatuolille. Sinne vaan kiipesi. Tuolille oli  jätetty jokin ihana roska, joka oli pakko saada suuhun. Joten ei auttanut muu. Kiipeämään oli opittava.

Kolmantena seikkana on tämä innostus potalla käyntiin. Se on karannut ihan käsistä. Tai siis käsiin, koska ihan vielä Urho ei tajua, että siitä pippelistä voi myös irroittaa, kun on ilman vaippaa. Ei se silti tipu pois.

Ja vuosipäiväkin lähestyy. Ekaa kertaa. Urho 1-v. Hui!