Urho sukeltaa!!

Aikaa Saksaan lähtöön on nyt kutakuinkin tasan kuukausi. Ja jännitys kasvaa kohisten, varsinkin kun lähtöön valmistautuminen on vielä aivan lapsen kengissä. Tai siis on meillä kaksi asiaa jo hyvin lähtenyt käynteen, Urhon uiminen ja syöminen. Molempia nimittäin piti alkaa kokeilemaan ennen suurta muutosta, jotta osataan sitten ulkomailla itsestään.

Ruokailut on aloitettu hitaasti mutta varmasti soseiden kanssa. Perunaa, luumua, bataattia ja hedelmämixiä. Ja melkein kaikki menee Urkille ihan herkkuna. Ensimmäiset perunat olivat toki melkoinen shokki mutta nopeasti siitä selvittiin. Pakkohan niitä oli ruvettava kokeilemaan vielä kun ollaan Kelan kustantamassa neuvolajärjestelmässä. Saksan hommistahan ei ole vielä mitään käsitystä. Ilmeisesti siellä kuitenkin käydään pelkästään yleislääkärillä ja ammattinimike terveydenhoitaja on täysi vieras. Ja jos jotain ilmenee niin sitten lastenlääkärille. Koska meillä ei oikeasti ole vielä mitään tietoa miten Saksassa toimitaan ja missä niin ajattelin että parempi vaan syödä jo täällä niin näkee tuleeko niistä ongelmia. Kukkakaali näyttäisi olevan ongelma. Sitä ei tosin isäkään suostu syömään..

Toinen suuri saavutus on vauvauinnin aloittaminen. Ihanainen Laura-täti on pitänyt meille yksityistunteja jo kolmena sunnuntaina. Tavoitteena on tietenkin että saataisiin vanhemmille vähän varmuutta jotta voitaisiin sitten    käydä vaikka ihan keskenään uimassa, jossei jostain syystä Ulmista löydy kivaa vauvauinti ryhmää. Tai jos löytyy ja se on saksaksi niin tiedetään ees vähän mitä niissä voi ja ehkä tehdään, kunnei siis kumpikaan sitä saksaa ymmärretä, ainakaan selvinpäin. Toivottavasti löydettäisiin joku kiva uimapaikka, sillä Urho ainakin pitää uimisesta ja ainakin eilisen kokeilun perusteella myös sukeltamisesta!

Täällä siis jatketaan jännittämistä, pakkaamisen miettimistä (siis oikeesti mihin tää kaikki tavara menee??), remontoimisen ja tapetoinnin miettimistä, saksalaisten asuntojen tsiikailua (onko oikeesti paha jos asutaan paikassa nimeltä shaisse??) ja siis kaiken muun oleellisen ja erityisesti epäoleellisen tekemistä! Urho osaa onneksi ottaa lunkista, ja päätti lopettaa jopa kääntymisharjoitukset!

vauvojen pelastusliivit

Koska mieheni on luonteeltaan epäilevä Tuomas, joudun kirjoittamaan toisen päivityksen heti edellisen perään. Hän nimittäin uskoo vakaasti (kuten ehkä joskus aiemmin on käynyt) etten saa kuin yhden kirjoituksen aikaiseksi ja sitten innostus blogin pitämiseen loppuu. Noh, hänhän ei ole ennen nähnyt minua äitiyslomalla. Tämähän on hyvää viihdykettä, kun Urho leikkii matollaan. Sillä jos leikin siellä hänen kanssaan voidaan olla 100% varmoja ettei hän  vahingossakaan itse yritä tehdä mitään muuta kuin tunkea sormia suuhunsa. Jos taas istun tässä vieressä ja kirjoittelen ja vain sivusilmällä pidän hänelle seuraa, niin jo käy ihmisenlapsi kuin pieni muurahainen.

Vaikka oikeesti meidän pitäisi mennä ostoksille, nimittäin ostamaan vauvojen pelastusliivit. Tämä liittyy vahvasti monta kertaa näkemääni painajaiseen. Olenkin yrittänyt jakaa sitä mahdollisimman monen kanssa, jottei varmasti toteutuisi. Se liittyy lentämiseen ja lentokoneen tippumiseen hyytävään mereen. Olen monesti jo nähnyt unta jossa Saksaan matkaava kone syöksyy Itämereen ja me siinä mukana. Kaikki on ihan kuin Titanic elokuvasta tai Estonian kuvista (ihan kuin lentokoneissa olisi pelastuslauttoja), ja kaikilla aikuisilla on pelastusliivit, mutta ei Urholla. Ja sitten herään siihen kauheaan tunteeseen kun yritän väkisin polkea vettä ja pitää Urhoa pinnalla. AIVAN hirveää. Noh, ajattelin että otan sitten lentokoneeseen mukaan vauvojen pelastusliivit. Tai ainakin käyn ostamassa sellaiset, niin jospa painajaiset hieman hälvenesivät.

Kyllä Urhon kanssa lentäminen muutenkin hieman jännittää. Ehkä tuo painajainen kuitenkin liittyy siihen että kaikki muut vauvan kanssa lentäessä eteentulevat kriisit pystyn selvittämään ja jostainhan täytyy aina kriiseillä!

Noviisit

Meillä Lempiäisillä on edessä suuri seikkailu, kun isäntä Tero, pikku-Urho ja allekirjoittanut eli kotirouva Essi muutamme Saksanmaalle, eteläisen Baden-Wüttembergin osalvaltioon kaupunkiin nimeltä Ulm. Muuttoon on aikaa enää reilu kuukausi eli menoliput on tilattu 29.11. ja siitä se sitten alkaa; nahkahousujen käyttö, oluen massiivinen juonti ja bratwurstin loputon napostelu. Tai ainakin näin Saksaa melko vähän tuntevana henkilönä voisi ajatella. Mitä kaikkia muita kliseitä on tullut mieleen? Tero joutuu kasvattamaan viikset ja opettelemaan jodlausta, Urho ei opikkaan kävelemään vaan marssimaan ja minä olen sidottu ikuiseen kotiruovauteen. Eli näin varmoilla tiedoilla me lähdetään. Sanomattakin on varmaan selvää ettei kumpikaan meistä osaa saksaa juuri laisinkaan. Minä olen käynyt syksyn kansalaisopiston saksan alkeiskurssia. Eli osaan tervehtiä ja sanoa laskusta että Stimmt so -tasan on. Sitä laskua en tosin osaa tilata..

Muutto tuntemattomaan on siis edessä. Tai siis ei aivan tuntemattomaan, sillä olimme viime elokuussa häämatkalla eteläisessä Saksassa eli olemme molemmat oikeasti käyneet ainakin kerran aiemmin Saksassa. Lisään muutaman kuvan häämatkaltamme tähän kirjoitukseen. Kohdehan aikoinaan valikoitui halpojen lentojen ja pienpanimoiden yhteistuloksena, mikä välittyy myös kuvista.. Mutta tyytyväisiä oltiin ja ihastuttiin molemmat Saksaan ja saksalaisiin. Nyt niihin sitten pitäisi rakastua.

Muuton suhteen asiat ovat edenneet melko ripeästi, kiitos siitä Firman joka on ulkoistanut relokaatiopalvelunsa tehokkaalle saksalaiselle yhtiölle. (Tuli muuten mieleen että onkohan Salossa tuollaisia firmoja vai pitäisikö pistää pystyyn? tai meniköhän se juna Firman kannalta jo..) Eli meillä on jo buukattuna lennot, ensiasunto sekä muuttofirma. Muuttofirmasta kävi mukava setä laskemassa kuinka monta kuutiota meillä oikein on tavaraa ja he tulevat ystävällisesti tavarat myös pakkaamaan! Jihuu!!

Sen ensiasunnon perään en sitten Jihuuta laitakkaan. Tero oli ohjeistanut relokaatiofirman Utea, että meillä on muuttohetkellä 5,5 kuukautinen poika, että jos tämän voisi ottaa huomioon asuntoa katsellessa. (tarkoittaen ei mitään ylintä kerrosta hissittömässä talossa etc vauvan kanssa mukavaa ja kätevää) No asunnosta otettujen kuvien ja kuvauksen perusteella kyseessä on ullakkoasunto (tosin vain 3.kerros) ja nukkumatilat ovat melko jyrkkien metalliportaiden takana oleva parvi! Uten kommenti oli lähettäessään linkkiä asuntoon, että toivottavasti poikanne ei opi konttaamaan ennenkuin löydätte pysyvämmän asunnon. Ööö, ok. Kai sitä kaikkeen tottuu. Niin ja vuokraemäntä oli vielä vaatinut ettei vaunuja saa tuoda asuntoon, eikä pyykkiä kuivattaa sisällä.Öö kai sitä kaikkeen tottuu!!