Ekaa kertaa

Mä oon niin kingi. Ja kohta ihan täys saksemanni. Kävin meinaan ensimmäistä kertaa tänään saksalaisen McDonnaldsin drive-in kaistalla!! Satoi vettä kaatamalla ja oltiin Urhon kanssa vietetty päivää ostoskeskuksessa. Siellä on Urholle leikkipaikka ja äitille kauppoja, hyvä paikka siis sadepäivän viettoon. Mut sen jälkeen ei oikeen kokkailu kiinnosta. Ja jo kolme päivää oli tehnyt mieli Mäkkäriin... eli siis vatsataudista lähtien. Mikä on melko erikoista, mutta totta. Syytän hormooneja. Mut kumminkin. Ei huvittanut mennä Urhon kanssa vesisateessa sisälle. Joten ei kuin rohkeesti ajokaistalle.

Arvakkaas kuin meidän kävi? Noh, lasten aterian sijaan tuli joku ihme kalajuttu ja iso kokis.. Mut saatiin kuitenkin mahat täyteen, ja tunsin todella ylittäneeni itseni (ja saksan kielen taitoni). Mä olen tästä lähtein meidän perheen "pikaruoka-paikkojen-ajokaista-vastaava"! Ukko ei ikinä uskalla ajaa sinne!

Tasan ei käy nallekarkit

Terveiset keväisestä Saksasta! Täällä tuntuu ihan selvästi ilmassa kevättä. Päivät ovat pidentyneet jo huimasti ja eilen oli valoisaa melkein kuuteen asti. Jee!!! Ja linnut visertää. Täksi viikoksi on luvassa jopa +14 asteen lämpötiloja, tosin huiman vesisateen saattelemana. Aika hyvä siis että ollaan nyt viikonloppuna ja loppuviikosta käyty ahkerasti käyttämässä Urhon uutta pulkkaa.

Tai ahkerasti ja ahkerasti, mut ollaan kuitenkin käyty. Kyllä Mummin stiga on kivempi, kun siihen mahtuu sekä lapsi että äiti. Tosin Urholla tuntuu olevan hauskaa myös yksin. Varsinkin kun isi uskaltaa antaa laskea yksin jo puolesta välistä rinnettä (pulkka on siis ns. vauvapulkka ja kaikki turvavehkeet kunnossa). Olivat meinaan pojat keskenään lauantaina mäessä. Täydellinen pulkkakeli; -6 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Mut sakemanneille liian kylmä, eli saivat todellakin olla kahdestaan.

Muuten täällä ollaan oltu pikkasen kipeinä. Ensin oksenteli Urho keskiviikon ja torstain välisenä yönä, mut jätti taudin siihe yöhön. Tosin mä ajattelin et nyt hän on ekaa kertaa kipeä ja vietettiin torstaina sairaspäivää. Noh, perjantaina mä sain sitten viettää oikein kunnon sairaspäivää, yhdessä vessanpöntön kanssa. Siis koko päivän. Onneksi oli perjantai ja Tero tulee silloin yleensä muutenkin aikaisemmin töistä kotiin. Ei ois ehkä jaksanut energistä (siis sen torstain jo sisällä "sairastanutta") Urkkia. Onneksi helpotti mullakin tauti ja olo oli ihan hyvä jo lauantaina iltapäivästä. Ja Tero sairasti tämän taudin niin kuin yleensä minä vatsataudit. Eli vatsa on hieman kipeä muutaman päivän, mut muuten olo hyvä. Hhm. Epäreilua. Mut mä kyllä uskon vakaasti, että palaan meidän perheen vastustuskyky-kuninkaaksi heti kesäkuun alkupäivien jälkeen.

Oho, kylläpä veny!

Hups! Päätellen viime otsikosta syyskuussa, on kiirettä pidellyt. Ei ole tainnut ihan niiiin kiirettä pitänyt, mutta kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle ja nukkuminen vähän enemmälle...

No, mitäs on tapahtunut sitten syyskuun? Vaikka ja mitä! Urho on kasvanut 5 cm. Tarkistin äsken mittarista. Tänään mitattuna 89cm ja 14 kg. Aikamoinen poika! Puhetta on tullut paljon lisää, ja ensimmäinen saksalainen sanakin on jo kuultu. Se oli tietenkin Hallo! Hyvä Urho! Hampaista kaikki tarvittavat maitohampaat lienevät paikallaan. Isojen poikien sänkyä on jo kokeiltu, mutta vauhtia on siihen vielä hivenen liikaa. Lisäksi entisestä hyvästä nukahtajasta ja nukkujasta on tullut ilta- ja yökiukuttelija. Vaiheita, vaiheita vain.. toivottavasti!

Saksaan taas on tullut talvi. Välillä kylmempää ja lumisempaa, välillä keväistä auringonpaistetta. Kurahousut kovassa käytössä kelillä kuin kelillä, sillä mutapelto on Urhosta aivan mahtava paikka. Saksalaisesta talvesta on huomioitava ihmisten into kolata pieniä pihaplänttejään. Ihailtavaa viitseliäisyyttä! Tänään käy kyllä vähän jo sääliksi naapurin eläkeläinen, joka käy vartin välein harjaamassa pihansa. Kokoajan meinaan hieman satelee. Tai mikä mä olen nauramaan. On meidän viikko kolailla ja ensin Tero kävi aamulla, ja mä uudestaan aamupäivällä. Eli piha harjattu kaksi kertaa noin 4 tuntiin. Pientä liiottelua, sanoisin. Varsinkin kun lumimäärä ei ole mikään aivan hirmuinen..

Mitäs mulle sitten? Olen toivottavasti siirtynyt alkuraskauden väsymyksestä energiseen kakkosvaiheeseen. Hhm, mitä se sitten patalaiskan elämässä tarkoittaakin. Kivaa kuitenkin kun on enemmän energiaa, eikä tarvitse mennä kuudelta nukkumaan. Ja tietenkin kun vauva on alkanut enemmän ja enemmän liikkumaan niin, että tunnen liikkeet, niin se on mukavaa!
On ollut myös mielenkiintoista tutustua saksalaiseen raskaudenseurantaan. Lääkärillä käyn kerran kuussa, ja toistaiseksi joka kerta kaikkien perustestien lisäksi myös ultrattu. Kaikki kunnossa!! Sen me pystymme lääkärin kanssa aina lopuksi saksaksi toteamaan. Niin, lekuri puhuu siis mulle saksaa. Ja mä sille. Onneksi tämä on jo toinen raskaus niin pysyy vähän perillä. Ja tulossa on "ehkä tyttö", senkin se lekuri mulle kertoi. Tosin saksaksi, että sen ehkän lisäksi voi lisätä vielä toisen ehkän. Ihanaa joka tapauksessa, oli kuka tahansa!!!