Urhon 18-v synttärit.

Mä oon niin kauhea äiti. Oikeesti. Mut mun on pakko hehkuttaa tätä. Me saatiin nimittäin eilen niin mahtavaa materiaalia videolle, kun Urho kakkas ekan kerran pottaan. Ja siis hehkutan nimenomaan sitä videota, vaikka kakan osuminen kerrankin maton sijasta pottaan on sekin hieno juttu.

Mut siis ihan oikeesti, me kuvattiin se! Heheh! Pikkasen vinksahtanutta porukkaa, tiedetään. Ja nyt mä vielä kehtaan sen julkisesti myöntää!

Oltiin ensin koko päivä Stuttgartin eläintarhassa 100 000 muun ihmisen kanssa, ja Tero oli ihan poikki kun tultiin takasin. Aurinkoa melkein 30astetta, kauhia määrä lapsia plus ajamiset. Joten hän hipsasikin heti nukkumaan kun kotiuduttiin kuudelta, -siis pesi hampaat ja kaikkea. No sit kun me Urhon kanssa alettiin ähkimään vessassa (siis vain Urho pytyllä, minä tsempaten vieressä)puoli tuntia myöhemmin, niin Terokin teki tämän kuultuaan nousemuksen ja tuli tsemppaamaan viereen. Ja otti sattumalta koko päivän mukana roikkuneen kameran mukaan. Ja kuinka ollakkaan tuli kakka, pottaan! Ja siitä tuli video! Ja vielä just sellanen video mitä näytetään Urhon 18-v synttäreillä, tai jossain muussa yhtä hyvässä tilanteessa. Harmi etten osaa sitä tähän liittää, se on meinaan mainio.

Lyhykäisyydessään siinä ensin ponnistetaan ja ähkitään (poika ja äiti) ja sitten kun tulos on selvillä, Urho ensin flirttailee selvästi kameralle (nostelee kulmiaan ja hymyilee) ja sitten taputtaa itselleen!! Niin mahti pätkä. Ja niin just sellanen mitä vanhemmat näyttävät täysikäistyneen synttäreillä ja toista nolottaa. Mut se on vaan niin hyvä. Ja Urho siinä niin söpö.

Okei, mul on vähän tylsää. Mut tulipahan tämäkin kerrottua. Vois ehkä keskittyä niihin 1-v synttäreihin, jotka on kuukauden päästä, eikä siihen miten nolaan lapseni 18-vuoden päästä. Anteeksi, 17-vuoden ja kolmen viikon. Heh!

Päivä kuvina

Päivän kolme mielenkiintoisinta tapahtumaa kuvina.

Meille hankittiin noin kaksi viikkoa sitten monen vuoden miettimisen jälkeen 42 tuuman telkkari ja siihen sateliittipaketti, jossa aika monta kanavaa.. Mitä tekee ukko? Telkkaria kohta kääntyneenä katsoo kuitenkin mielummin kännykän ruudusta Matti ja Teppo dokumenttia Ylen areenasta. Mahtia!

Ystävänsä Jennan innoittamana myös Urhon pottailu edistyy. Tai ainakin se naurattaa kun äiti tai isi ähisee siinä vieressä. Ja sit voikin kakata matolle. Huomatkaa tyylikkäät lenkkivaatteet roikkumassa taustalla.

Phingsten ruusu naapurilta. Saksassa helluntai taitaa olla kova juhla. Muksuilla alko kouluista ja päiväkodeista kahden viikon helluntailoma ja duunareilla on maanantai vapaata. Naapuri toi meille helluntairuusun eli Phingsrosen. 

Tälläistä siis täällä!

Lomittaja

Terveiset Tanskasta! Vietettiin viime viikonloppu äitin ja Marketta-tädin kanssa Tanskassa, tai ainakin autossa matkalla Tanskaa, Tanskassa ja Tanskasta. Äiti ja Maakettu nimittäin lensivät Stuttgartiin, josta nappasimme heidät kyytiin ja ajettiin siitä Bremeniin. Siellä yötä (mahtavan aamiaisen hotellissa), kaupunki haltuun noin kahdessa tunnissa, ja sitten kohti Tanskaa ja minun pikkuserkkuja, äitin ja Marketan serkkua. Kierreltiin etelä-Tanskaa puoltoista päivää ja sunnuntaina ajettiin sitte yhtä kyytiä kotia. Yhteensä reissussa ajettiin varmaan reilu 2000 kilometriä. Melkoisin rautaperseitä! Tuli nähtyä paaaaljon Saksan moottoritietä.
Kerettiin sitten vielä maanantaina tutkimaan Ulmin nähtävyydet ja kaupat! Oli ihanaa kun oli kyläilijöitä! Seuraavia odotellaan tulevaksi ensi viikonloppuna, hekin Tanskasta (tosin ei sukulaisia) Jee! Ja sitten siitä viikon päästä suomalaisia Suomen Perttelistä, Jee!

Tiistaina kun äiti ja maakettu oli saatu hyvin lentokentälle ja koneeseen, Urho ja minä plus ystävämme Mari ja Riia (7kk) teimme vielä pienen autoretken läheiseen outlet cityyn. Paljon kauppoja, jossa myydään merkkitavaraa hieman halvemmalla. Hhm, melkoista ostomaniaa. Varsinkin kun löysin 2.laatua pilkkahintaan. Nyt sitten vaan laihikselle että mahdun näihin kaikkiin "mä otan hei tän, kaksi kokoa liian pienen, kun tää on näin halpa" -vaatteisiin. Heh! Mut kiva reissu oli ja kiva paikka. Harmi että Mari ja Riian lähtevät ensi viikolla jo kokonaan pois.

Että sellasta. Teron mopo on aiheuttanut mun elämään mahtavan mahdollisuuden autoilun myötä. Päästään Urhon kanssa menemään, jihuu! Tosin mun pitäis ehkä vähän vielä olla varovaisempi, on meinaan aika paljon tullut vaan istuttua kyydissä eikä itse ajettua. Eilen meinaan meinas käydä kylmät. Me ajeltiin Urhon kanssa suomi-koulun leikkikerhoon ja koska satoi (kesäsade, eli +26 ja sade) niin ajattelin vielä auton parkkihallin, jonka tiesin siellä olevan. No kun kaarsin siihen mutkaiseen ramppiin, niin ovi olikin kiinni. Apua! Miten sellasesta muka peruutetaan pois?? Sieltä sisältä tuli yksi rouva ja meinasin hänen päälleen ajaa, kun siinä paniikissa peruuttelin ja siinä oli siis mutka ja ylämäki. Noh, hän tuli onneksi koputtamaan mun ikkunaan ja kertoi että pitää vaan erästä nappia painaa niin pääsee sisälle. Huh, mikä helpotus! Säilyi autokin ehjänä, koska jos oikeesti olisin joutunut vielä pitkään sieltä peruuttamaan, niin jälki olisi ollut karmivaa katseltavaa.

Blogimania

Meillä on Urhon kanssa hyvin syvälle piirtyneet rutiinit, joita vain tälläiset turhat sadepäivät koettelevat. Eli herätään, syödään puuro, leikitään, otetaan aamu-unet parvekkeella, syödään, leikitään, mennään lenkille ja sit isi tuleekin jo kotiin.
Aamuiset päikkärit on siirretty parvekkeelle teknisistä syistä, eli jotta kerkeisin Urhon nukkuessa kokkailemaan, siivoilemaan ja opiskelemaan saksaa. (Aiemmin käveltiin nämäkin torkut)
Vaan kuinkas on käynyt? Kämppä on kuin tornadon kokenut, Urholainen saa vielä suht hyvät sapuskat, mutta minä syön sitä mitä kaapissa sattuu olemaan (esim. tänään Urholle paistamaani kanaa eli siis ilman mausteita, raejuustoa ja tervaleijonia) ja saksa ei ole edennyt lainkaan.
Ja syy tähän kaaokseen? Ihanainen blogimaailma. Olen jäänyt koukkuun useampaan blogiin. Tai ainakin suu auki ihmettelemään, että mistä ihmeestä nyt tuulee ja olenko ihan pudonnut yhteiskunnan kärryiltä..
Tässä nimittäin muutama huomioni suomalaisesta blogimaailmasta.
1. kirjoittaja eli blogisti on hyvin usein nainen, aiheenaan joko sisustaminen, laihduttaminen, ruuanlaitto tai vaatteet.
2. Valkoisella sisustaminen on todella in. Oikeesti on vaikka kuinka paljon blogeja joissa keskitytään vain ja ainoastaa valkoisella sisustamiseen.
3. Suomessa on oikeasti vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka vaan pläräilee vaatesaittien nettikatalogeja ja julkaisee niistä suosikkejaan. Ja saa siitä korvausta. Ja ne tekee siitä siis useamman postauksen päivässä.
4. Jengilla on joka päivä uusi "päivän asu" josta julkaistaan kuva.
5. Melko harva bloggaa ja vielä harvempi blogikommentoi omalla nimellään tai kasvoillaan.

Oikeesti. Mähän tietty käyn kattomassa vaan suosituimpia blogeja eli ne mitkä ovat suosituimpien listoilla. Ja tietysti nautin siitä että saan niitä pällistellä ja kauhistella. Silti, luulis että siihenkin joukkoon mahtuis ees jokunen esim yhteiskuntaa tai yleisimmin maailmanmenoa käsittelevä blogi. Mut ehkä ne on jossai muissa listoissa. Tai muilla kielillä. Täytynee vielä etsiä.
Tai sit tää on kaikki sitä googlen täsmämarkkinointia. Eli valkoinen sisustus ois mullekin nyt hyvä. Ou nou.

Ensimmäinen äitienpäivä

Takana ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Ihanaiset Urho ja Tero järjestivät varsin spektaakkelimaisen aamiaisen lahjoineen ja kuohuviineineen. Äiti sai lökötellä sängyllä ja kuunnella kun isä ja poika rakensivat aamiaista. Mansikoita koko aamun maistellu Urho toi lopulta äitille aamiasen vuoteeseen, joskin teknisistä syistä se lopulta nautittiin ruokapöydän äärellä. Tarjolla oli ainakin kuohuviiniä, maitolatte, omenamehua, lämpimiä mozzarella-leipiä itsetehdyllä pestolla, maukas sämpylä, croissantti mansikkahillolla, serranoa melonilla ja mansikoita. Unohtuikohan jokin? Kuvakin olisi, mutta jossain kameran kätköissä.
Aamiaisen kruunasi lahjana saamani ihana sydänriipus, jonka pojat olivat käyneet ostamassa.

Mahtava kakku, huono kuva!

Mahtavan aamiaisen jälkeen ei sitten tarvinnutkaan muuta kuin odotella iltapäiväkahvia ja Teron luomaa mahtavaa kakkua. Lounaan pystyi hyvin skippaamaan. Kermainen mansikkakakku, jota mestari oli hieman tuunannut muroilla ja tuorajuustolla. Nam! Ja annoin muuten äitiepäivän kunniaksi Urhonkin ihan pikkasen maistaa. Seuraavaksi poika saakin kakkua sitten vasta 1-vuotis juhlissaan, jotta pysyis ees joku roti..

Tekis niin mieli lisätä tähän joku superhieno kuva musta ja Urhosta eiliseltä, mut huonolta näyttää. Mä meinaan en saa niitä kameralta ulos. Vihaan tietotekniikkaa.

Kuten näkyy, minä ja tietokone emme todellakaan tule juuri nyt toimeen. Olkoon siis vinossa tämä viimeinen kuva, jossa poseeravat maailman paras poika ja maailman paras ukko.

Kesää kohti

Nyt on niin kesäiset fiilikset! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Saa vetää koko päivän shortseissa ja Urhoa ei tarvii pakata kuin eskimo ulos mentäessä. Luonto, eli siis pellot ja metsät, on kuin Suomen heinäkuussa eli Rapsi kukkii keltaisenaan ja metsät vihreinä. Ihanaa!

Ihanaa on myös fiilistellä tulevaa kesää. Ollaan tulossa juhannusta edeltävänä torstaina yöllä Suomeen. Ja sit on tehty varaus heti perjantaiksi kaikkien aikojen legendaarisempaan juhannuksen vietto paikkaan eli Annan isän mökille Lietoon. (tai siis Terolle legendaarisin olisi varmaan Raumanmeren juhannus, mut siis mulle!) Mahtavaa! Urho pääsee kokemaan ensimmäisen kunnon juhannuksensa. Viime vuonna hän oli viikon vanha, joten sitä ei lasketa. Plus et ei oltu Liedossa. Osaiskohan hän jo syödä pekoni-juusto-sieniä ja pelata marathon-ottelun Suomi-tietopeliä? Jää nähtäväksi. Niin kivaa, kun siellä on niiiiiiinn kivat ihmisetkin (ainakin toivottavasti Anna ja Elina kumppaneineen). Nyt mä vaan fiilistelen saunaan-uimaan-saunaan-uimaan.

Kesälomalla on muutenkin odotettavissa vaikka ja mitä. Jos ehtis tutustua kummitytön pikkusisarukseen (olettaen että hän suvaitsee puskea itsensä maailmaan ennenkuin meidän paluulennot ovat 9.7..), urheilla minitriatlonin ihanan Tiinan kanssa, mökkeillä, juhlia häitä, syödä makkaraa ja muutenkin grillailla, uida järvessä ja ulkoaltaassa, saunoa, etc, etc. Pikkasen kesäfiilikset ois joh!!

Mut ennen kesää on vielä vaikka ja mitä. Äiti ja täti tulee ensi viikolla ja menemme kaikki yhdessä sukulaisiin Tanskaan (Touranin ensimmäinen kunnon tulikoe, kestääkö auto (ja matkalaisten hermo) piinavat kilometrit Tanskaan ja takaisin), ystäviä toivottavasti on tulossa kesäkuun alussa ja sit mun pitää juhlistaa ensin ensimmäistä äitienpäivää ja sitten Urhon 1-v päivää..

Äitienpäivästä tuli mieleen että täällä on joku aivan älytön isisen ja miesten päivä helatorstaina. Mä luulin ensin et se on joku vitsi. Pilata toukokuun muut juhlat sillä. Ideana on että miehet menevät keskenään joko kaljakorin kanssa puistoon tai biergardeniin. Siis mitä??? Ja siis tätä Vatertagia mainostetaan joka paikassa ja jopa Teron saksankurssilla oli ollut asiasta maininta. Yleinen juhlapäivä. HHm, onneksi me ollaan silloin matkalla Tanskaan. Ihme yritys torpata äitienpäivä.



Ps. Saksan byrokratia yllätti ja mulle myönnettiin saksalaista äitiysrahaa kolmelle kuukaudelle. wow, ja hakuprosessi kesti oikeesti vaan jokun kuukauden. Urhon lapsilisät on tosin vielä byrokratian pyörteissä. Ystäväni Eeva, jolla on samanlainen elämäntilanne kuin minulla, mutta Berliinissa, laittoi juuri faceen että heidän prosessinsa lapsilisän kanssa oli kestänyt 5kk. Sitä siis odotellaan.

Pps. Lenkit ovat jatkuneet suopeissa merkeissä. Tosin eilinen eka pyöräily-juoksu yhdistelmä meinasi käydä kunnolla kunnon päälle. Onkohan ihan järkevää näin ylipainoisen näin liikku? Noh, mä otin tähän mukaan nyt herkuttoman toukokuun, katotaan miten se menee. Ja sakemanninen sauvakävely oli lyhyt, mutta ytimekäs. Kauhia vauhti kun ukko oli antanut toiselle sauvojalle 30 minuuttia aikaa olla pois. huh.  

Wappu III

o-ou, taisin unohtaa mainita sen wapun suurimman saavutuksen.. Urho oppi kävelemään!! Tai siis todistettavasti käveli jo muutamia askelia wappuna ja nyt on touhu lähtenyt oikeen kunnolla lapasesta. Mahti juttu!! Jos oisin oikeen nokkela niin ottaisin vähän parempaa videota kävelystä ja laitaisin tänne. (nykyisillä videoilla Urho katsoo kuvaajaa jonkun vartin seisoen ja sitten pyllähtää istumaan, tai vaihtoehtosesti kävelee tukien ensin vartin ja sitten kaksi askelta ilman tukea.. eli niiden perusteella en vielä sanoisi että poika kävelee!) Niin näkisitte kaikki!!
(siis tällä ylpistelyllä yritän peittää sitä huonoäiti -fiilistä joka tuli, kun latasin tänne kaiken maailman juopottelukuvia, mutta unohdin tämän kävely-asian kokonaan...)

Mulla onkin tänään sauvakävelytreffit sakemannin kanssa -ja ilman lapsia. Wow, mä en tiedä osaanko enää sosiaalista kanssakäymistä ilman lasta, ainakaan melko vieraiden ihmisten kanssa. Jännää!!

Ps. Ja treeni minitriatloniin jatkuu. Eilen ekaa kertaa fillarilla yli 20km. On se vaan rankkaa.. Ainakin kun oli kävellyt ensin 12km. JOs joku ilta oikeen innostuis ensin pyöräilemään ja sitten juoksemaan. Jess!

Wappu II

Koska olen aivan käsi kuvien ja tekstin yhdistämisessä niin laitan toisen postauksen perään ja siihen muutaman lisä kuvan... Ensinnä tietenkin tärkeät terassiposeeraukset. Tero löysi shoppailun tuoman angstin aikana paikallisen panimon terassin jossa pysähdyttiin keväiselle terassilounaalle..

Kaverikuva!

Kaverikuva osa II.

Meidän naapuritalon katolle oli yksi päivä ilmestynyt tälläinen. Valitettavasti vaan ei ruvennut tekemään siihen pesään. Oli meinaan suoraan Urhon ikkunasta seuraavassa talossa. Olisi ollut mukavaa seurata sen elämää..

Ei tullut nytkään kuvaa meidän hienosta uudesta autosta. Se on kyllä niin bueno, uskalsin jopa lähteä Muncheniin ja takasin motaria. Ekaa kertaa!! Ja takasin päin vielä kaksin Urhon kanssa. Auton lisäksi telkkari on uusittu, 18 tuumasta 42 tuumaan. UUh! Nyt kelpaa kattella jääkiekkoa (ja mun The Voice of UK:ta...) Loppuun vielä Urhosta herkullinen kuva!

Mitäköhän pahojaan mahtaa miettiä!

Mut nyt alakerran vuokraisännän synttärikahveelle. Tilattiin saksankielinen Sinuhe lahjaksi, saa nähdä mitä pitää...

Ps. Koska mä uskon siihen että jos jotain julkisesti julistaa siitä tulee helpommin totta, niin ilmoitan nyt, että tavoite on asettu Vantaan minitriatloniin 1.7. Tiinan innoittamana! Saa nähä miten käy. Olen tosin käynyt nyt jo KAKSI kertaa (elämäni ensimmäiset kaksi) pyörälenkillä. Siis lenkillä, pelkällä lenkillä. En mennyt jätskille tai kauppaan, vaan vain ympäri. Ihmeellistä!

Wappua ja kevättä!

Kevät näyttää nyt kaikki parhaat puolensa! Kaikkea kivaa ja uutta ja mukavaa!!
Voikohan kevättä kiittää myös ihanien ystävien vierailusta, joka piristi niin mukavasti. Wappu meni siis kahden vauvan ja neljän aikuisen voimin, tosin melko rauhallisesti. Aurinko paistoi koko vierailun ajan, joten eräs iloinen ja pirteä aikuisvierailija lähti kohti Suomen kevättä auringon aiheuttama rakkula nenässä ja talvitakki Temmenhauseniin unohtuneena. Ups, mutta oli niin kivaa!

Vappuillallinen nautittiin kauniissa kevään illassa meitin parvekkeella.

Pakkohan sitä lakkia oli Urhonkin päähän kokeilla..

Wappuilun lomassa käytiin myös Ulmissa, hieman kävelyllä ja ihastelemassa Tonavan vartta. Tero ja Mikko myös reippailivat Ulmin tuomiokirkon torniin, josta muutama kiva kuva alempana.

Kivaa varmaan lueskella ja hengailla nurmikolla kun joutsenet on seuranaan!