Meillä kuluu aika nykyään kovin rattosasti. Urho on nimittäin aivan rakastunut laulamiseen.
Ei ole paikkaa missä ei voisi laulaa lurittaa. Kotona tietenkin joka paikassa, ulkoilemassa, kaupassa, kylässä, kerhossa ja missä ikinä mennäänkin.
Eikä ole sellaista lausetta mistä Urho urhonen ei laulu laulusta saisi kehitettyä. Tai siis muisteltua, koska kaikki laulut ovat lasten CD:ltä. Itse hän ei vielä sävellä.
Parasta on kyllä aamuisin. Kun äiti sanoo huomenta, Urho aloittaa. Huomenta sormet, huomenta vaan. Huomenta sormet, huomenta vaan. Aamusta päivä alkaa.
Ja sellaisella volyymillä että koko kylä varmasti kuulee.
Mutta jo alkaa päivä leppoisasti!
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
maanantai 28. lokakuuta 2013
Sukat
Mulla on aina ollut löysä suhde sukkiin. Siis ihan sama onko ne nyt just samaa paria vai vähänkö sinne päin. Sinistä tai vihreetä. Ihan sama. Raitasukat on parhaita.
Tero on toiselta planeetalta. Hänen mielestään jopa mustia sukkia voi olla erilaisia, ja niille pitäisi löytää aina parit. Siis tuskastuttavaa. Ja jos on niitä viikkosukkia, niin maanantai ja keskiviikko ei voi olla pari?
Siis ihan totta? Kuka katsoo toisten sukkia??
Joten päätin et Urho saapi tulla äitiinsä tässä asiassa. Muuten kun poika on kuin ilmetty isänsä. Eli opetan ton nassikan suhtautumaan rauhallisesti eripari sukkiin.
Töitä on tehtävissä.
Tänään on kaksi tuntia keskusteltu, voiko olla ihan hiuksen hienosti erilaiset sukat jalassa. Urho on tuonut jo kolmet vaihtosukat. Mut hahaa, ei osaa niitä itse vielä vaihtaa!!
Taistelu jatkuu, ja äiti voittaa vielä!
Tero on toiselta planeetalta. Hänen mielestään jopa mustia sukkia voi olla erilaisia, ja niille pitäisi löytää aina parit. Siis tuskastuttavaa. Ja jos on niitä viikkosukkia, niin maanantai ja keskiviikko ei voi olla pari?
Siis ihan totta? Kuka katsoo toisten sukkia??
Joten päätin et Urho saapi tulla äitiinsä tässä asiassa. Muuten kun poika on kuin ilmetty isänsä. Eli opetan ton nassikan suhtautumaan rauhallisesti eripari sukkiin.
Töitä on tehtävissä.
Tänään on kaksi tuntia keskusteltu, voiko olla ihan hiuksen hienosti erilaiset sukat jalassa. Urho on tuonut jo kolmet vaihtosukat. Mut hahaa, ei osaa niitä itse vielä vaihtaa!!
Taistelu jatkuu, ja äiti voittaa vielä!
perjantai 18. lokakuuta 2013
kiristä, uhkaile, lahjo.
Ai, ai äidin ylpeyttä.
Urho on vihdoin oppinut olemaan ilman vaippaa. JEE!! Eilen uskalluttiin ensimmäistä kertaa oikeen lenkille ilman vaippavahvistusta. Koko 5km lenkki (noin 2 tuntia Urhon vauhtia) mentiin ja hienosti meni.
Vaikka mulla oli tietty parit vaihtohousut mukana.
Ja vaihtokengät.
Ja vaippa.
Luotto oli siis kova.
Muuten Urhon kanssa saakin jatkaa jo tutuksi tullutta lahjo, uhkaile, kiristä -linjaa. Tämän päivän kiristyksen kohde on iltapäiväksi luvattu uintireissu paikalliseen halliin. Saa nähdä toteutuuko poikien reissu.
Urho on vihdoin oppinut olemaan ilman vaippaa. JEE!! Eilen uskalluttiin ensimmäistä kertaa oikeen lenkille ilman vaippavahvistusta. Koko 5km lenkki (noin 2 tuntia Urhon vauhtia) mentiin ja hienosti meni.
Vaikka mulla oli tietty parit vaihtohousut mukana.
Ja vaihtokengät.
Ja vaippa.
Luotto oli siis kova.
Muuten Urhon kanssa saakin jatkaa jo tutuksi tullutta lahjo, uhkaile, kiristä -linjaa. Tämän päivän kiristyksen kohde on iltapäiväksi luvattu uintireissu paikalliseen halliin. Saa nähdä toteutuuko poikien reissu.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Hallo
Kun tuli vietettyä pidempi jakso Suomessa, Saksassa vietetyn pidemmän jakson jälkeen, huomaan huomiovani kulttuurien eroja nyt jotenkin voimakkaammin.
Eniten huomiota juuri nyt herättää ihmisten käyttäytymien kohdatessa, esim lenkkipolulla. Tätä olen toki ennenkin pohtinut.
Esimerkki Suomesta. Olin juoksemassa Hirvensalon pururadalla. Valmiina moikkaamaan vastaantulevaa lenkkeilijää. Keski-ikäinen ruova oli kohdatessamme pää niin alhaalla ja katse pois luotuna, että oikein häkellyin. Ja sama toistui joka kerta, kun viisi kertaa tapasimme lenkin aikana. Kaikkia vastaantulijoita moikkasin kuitenkin reippaasti, ja aina ensin.
Kuusjoella tilanne on hieman toinen. Siellä kyllä kaikki moikkaavat reilusti, metsäteillä jopa autonkuskit. Tilanne on siis hieman samanlainen kuin täällä Temmenhausenissa.
Täällä kaikki moikkaavat. Eniten kyllä hämmentää, kun pahimmassa teini-iässä olevat kovis-pissiksen näköiset tytöt ja pojat tervehtivät aina vastaantullessaan kohteliaasti. Ihan totta. Ja yleensä aina ensin. Teinien kanssa ei kyllä vaihdeta kuulumisia, mutta yleensä Urhon riemukas vesilammikoissa hyppely kirvoittaa vanhemmilta lenkkeilijöiltä aina muutaman sanasen.
Eilen juuri lenkillä mietin, että täällä sosiaalinen eristäytyminen on hieman hankalaa. Lenkilläkin joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa.
Vaikka kuinka yrittää mennä pitkin metsäteitä.
Mahdollisimman huomaamattomasti.
Suomalainen.
lauantai 12. lokakuuta 2013
Joulukalenteri
Juuri kun edellisessä postauksessa naureskelin aikaiselle jouluhulinalle, niin miten käy?
Sorruttiin tietenkin heti kauppareissulla. Ostettiin nimittäin jo joulukalenteri.
Ensimmäisenä jouluna täällä kuulimme huhua saksalaisten erikoisista joulukalentereista. Niitä on kuulemma joka makuun. Suklaisia ja muita.
Viime jouluna lähdimme tutkimaan asiaa enemmän. Ja mitä löytyi? Viinakalenteri! Terolle tietenkin, olinhan itse raskaan. Älyttömään 10 euron hintaa. Jokaiselle 24. aamulle pieni viinapullo. Mahtavaa, joskin useamman kerran mietittiin kuinka Suomessa tälläiseen suhtauduttaisiin.
Mitä sitten eilen löytyi? Noh, olutkalenteri! 24.päivälle erilainen puolen litran olutpullo. Mahtavaa!
Ja mikä hienointa? Mä en olekaan tänä vuonna raskaana!!
Sorruttiin tietenkin heti kauppareissulla. Ostettiin nimittäin jo joulukalenteri.
Ensimmäisenä jouluna täällä kuulimme huhua saksalaisten erikoisista joulukalentereista. Niitä on kuulemma joka makuun. Suklaisia ja muita.
Viime jouluna lähdimme tutkimaan asiaa enemmän. Ja mitä löytyi? Viinakalenteri! Terolle tietenkin, olinhan itse raskaan. Älyttömään 10 euron hintaa. Jokaiselle 24. aamulle pieni viinapullo. Mahtavaa, joskin useamman kerran mietittiin kuinka Suomessa tälläiseen suhtauduttaisiin.
Mitä sitten eilen löytyi? Noh, olutkalenteri! 24.päivälle erilainen puolen litran olutpullo. Mahtavaa!
Ja mikä hienointa? Mä en olekaan tänä vuonna raskaana!!
perjantai 11. lokakuuta 2013
Joulu on taas, joulu on taas
Ja kaupoissa joulukrääsää.
Miten voi olla, lokakuun alussa jo?
Saksassahan perinteisesti sunnuntaisin kaikki kaupat ja butiikit ovat tiukasti kiinni. Nyt viime sunnuntaina oli täällä seudulla kuitenkin erikoinen shoppailu sunnuntai. Kaikki kaupat oli auki ja torilla vielä ne syysmarkkinat. Ja Ulmin kaupunkin oli aivan täynnä. Me mentiin joskus puolenpäivän aikoihin, ja saatiin yksi viimeisistä parkkipaikoista.
Oikeesti. Sunnuntaina.
Kun pari tuntia myöhemmin lähdettiin kotiin päin, oli parkkitalojen jonot aivan jouluruuhkan luokkaa. Eli siis parikymmentä autoa jonottamassa parkkitaloon. Yksi sisään, yksi ulos. Että semmosta. Kuin suosituimpiin Turkulaisiin yökerhoihin 2000-luvun alussa.
Niin ja sitä joulukamaa. Sitä oli kaikki kaupat pullollaan. Oli tonttuja ikkuinoissa ja kuusenkoristeita hyllyt pullollaan. Onneksi Urho ei vielä oikein tajua joulun päälle, Hilkasta puhumattakaan. Muuten sais kuunnella reilu kaksi kuukautta, että koska se pukki oikeen tulee!
Miten voi olla, lokakuun alussa jo?
Saksassahan perinteisesti sunnuntaisin kaikki kaupat ja butiikit ovat tiukasti kiinni. Nyt viime sunnuntaina oli täällä seudulla kuitenkin erikoinen shoppailu sunnuntai. Kaikki kaupat oli auki ja torilla vielä ne syysmarkkinat. Ja Ulmin kaupunkin oli aivan täynnä. Me mentiin joskus puolenpäivän aikoihin, ja saatiin yksi viimeisistä parkkipaikoista.
Oikeesti. Sunnuntaina.
Kun pari tuntia myöhemmin lähdettiin kotiin päin, oli parkkitalojen jonot aivan jouluruuhkan luokkaa. Eli siis parikymmentä autoa jonottamassa parkkitaloon. Yksi sisään, yksi ulos. Että semmosta. Kuin suosituimpiin Turkulaisiin yökerhoihin 2000-luvun alussa.
Niin ja sitä joulukamaa. Sitä oli kaikki kaupat pullollaan. Oli tonttuja ikkuinoissa ja kuusenkoristeita hyllyt pullollaan. Onneksi Urho ei vielä oikein tajua joulun päälle, Hilkasta puhumattakaan. Muuten sais kuunnella reilu kaksi kuukautta, että koska se pukki oikeen tulee!
torstai 10. lokakuuta 2013
B niin kuin Bob the Builder
Elikkäs suomeksi Puuha Pete.
Meillä on näitä Pete DVD:tä kaksi, jonka lisäksi löytyy läjä Muumeja ja muutama Teletappi ja Late Lammas. Ja tietty Dumbo elokuva. Melkein joka päivä on jossain vaiheessa televisio auki.
Aloin taas ajattelemaan tätä Urhon telkkarin katselemistä eilen kun käytiin Suomi-koululla. Siellä ihan yleisesti juteltiin mitä ohjelmia kenenkin kaksi vuotias katselee. Kaikki katsoivat jotakin, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mutta voisin veikata että Urhon Puuha Peten katselu on aika keskiluokkaa. Jaksaa kattoa yhden jakson, ja sitten DVD jää yleensä päälle ja musat soi leikkien taustalla.
Tiistaina taas saksalaisessa leikkikerhossa oli vähän samanlaiset keskustelut. Siellä aika harva katsoi mitään ohjelmia. Joskus telkkarista piirrettyjä isojen sisarusten seurana. Ja on siellä heitäkin, jotka ei kolmeen ikävuoteen mennessä olleet katsoneet telkkaria ollenkaan. Mielenkiintoista ja aika erillaista. Vähän aloin miettimään mitäköhän ne sitten tekevät. Kun leikkipaikoillakin aika harvoin päivisin on yhtään ketään.
Lopputulemana päättelin, että Puuha Pete on mulla edelleen sen alakerrassa asuvan anopin ja laajan ystäväpiirin korvike. (Leikkiryhmästähän noin 80% asuu anoppiensa yläkerrassa, ja loput naapurissa) Eihän Urhokaan juuri loppuneen loman aikana mitään telkkaria katsonut. Kun aina oli sukulaisia ja ystäviävä ympärillä.
Tai sitten muilla on vaan enemmän kärsivällisyyttä leikkiä, laulaa ja selittää maailmansyntyä kaksivuotiaalle. Eikä tarvitse mitään helpotusta päiväänsä. Mut mä tarviin. Vaikka vaan jotta ehdin valmistautua tulevaan ulkoiluun.
Etsimällä Googlesta tietoa maissista. Kun siitä saa puhua kuitenkin koko lenkin maissipeltojen keskellä.
Meillä on näitä Pete DVD:tä kaksi, jonka lisäksi löytyy läjä Muumeja ja muutama Teletappi ja Late Lammas. Ja tietty Dumbo elokuva. Melkein joka päivä on jossain vaiheessa televisio auki.
Aloin taas ajattelemaan tätä Urhon telkkarin katselemistä eilen kun käytiin Suomi-koululla. Siellä ihan yleisesti juteltiin mitä ohjelmia kenenkin kaksi vuotias katselee. Kaikki katsoivat jotakin, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mutta voisin veikata että Urhon Puuha Peten katselu on aika keskiluokkaa. Jaksaa kattoa yhden jakson, ja sitten DVD jää yleensä päälle ja musat soi leikkien taustalla.
Tiistaina taas saksalaisessa leikkikerhossa oli vähän samanlaiset keskustelut. Siellä aika harva katsoi mitään ohjelmia. Joskus telkkarista piirrettyjä isojen sisarusten seurana. Ja on siellä heitäkin, jotka ei kolmeen ikävuoteen mennessä olleet katsoneet telkkaria ollenkaan. Mielenkiintoista ja aika erillaista. Vähän aloin miettimään mitäköhän ne sitten tekevät. Kun leikkipaikoillakin aika harvoin päivisin on yhtään ketään.
Lopputulemana päättelin, että Puuha Pete on mulla edelleen sen alakerrassa asuvan anopin ja laajan ystäväpiirin korvike. (Leikkiryhmästähän noin 80% asuu anoppiensa yläkerrassa, ja loput naapurissa) Eihän Urhokaan juuri loppuneen loman aikana mitään telkkaria katsonut. Kun aina oli sukulaisia ja ystäviävä ympärillä.
Tai sitten muilla on vaan enemmän kärsivällisyyttä leikkiä, laulaa ja selittää maailmansyntyä kaksivuotiaalle. Eikä tarvitse mitään helpotusta päiväänsä. Mut mä tarviin. Vaikka vaan jotta ehdin valmistautua tulevaan ulkoiluun.
Etsimällä Googlesta tietoa maissista. Kun siitä saa puhua kuitenkin koko lenkin maissipeltojen keskellä.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
A niin kuin armas arki
Kun on vietetty kaksi kuukautta lomaa, on arjen alkaminen pikku shokki. Miehelle joka joutuu heräämään kellon soittoon pimeässä aamussa. Äidille, joka olenkin yht´äkkiä kahden pienen kanssa yksin kotona. Pojalle, jolla ei olekaan enää kokoaikaista viihdytyspalvelua vieressä. Ja tyttärelle, joka joutuu olemaan luvattoman paljon yksinään leikkimatolla.
Mutta usko on vahva, että hyvä tästä tulee. Nimittäin eilen, arjen ensimmäisenä päivänä, Urho-poika yllätti äitinsä aivan totaalisesti. Heräiltiin (siis molemmat lapset!!) vasta puoli yhdeksän aikaan. Pissattiin ilman erityistä mairittelua potalle. Hampaat sai pestä kiltisti ja aamupalaakin meni. Speilkreisissa Urho ja Hilkka olivat ehkä hieman hämmentyneitä. Urho-raukalle oli hankalaa käsittää, ettei aikuiset ja lapset häntä ymmärtäneet. Hilkalle taas oli paljon uusia kasvoja ja ääntä. Mutta siitäkin selvittiin, eikä Urho edes yrittänyt purra ketään. Ja kun muut eivät innostuneet suomenkielisestä laulamisesti, niin Urho vetää luritti yksinään.
Kotona jatkettiin kiltisti. Päivän kruunasi iltapäiväkävelyllä bongattu hieno oranssi helikopteri. Tai äidille päivän kruunasi Urhon ihmeellinen suhtautuminen potalla käyntiin. KAIKKI päivän hädät ilmoitettiin äitille, jonka jälkeen siirryttiin toimitukselle vessaan. Ja siis tämä kaikki oma-aloitteisesti. Ilman viidettä tuntia kestävää pidättelyä ja potalla leikkimistä. Mistä tämä poika on tullut ja missä meidän Urho on?
Tai no, löyty se känkkäävä EI-Urho sitten nukkumaan mennessä.
Mutta usko on vahva, että hyvä tästä tulee. Nimittäin eilen, arjen ensimmäisenä päivänä, Urho-poika yllätti äitinsä aivan totaalisesti. Heräiltiin (siis molemmat lapset!!) vasta puoli yhdeksän aikaan. Pissattiin ilman erityistä mairittelua potalle. Hampaat sai pestä kiltisti ja aamupalaakin meni. Speilkreisissa Urho ja Hilkka olivat ehkä hieman hämmentyneitä. Urho-raukalle oli hankalaa käsittää, ettei aikuiset ja lapset häntä ymmärtäneet. Hilkalle taas oli paljon uusia kasvoja ja ääntä. Mutta siitäkin selvittiin, eikä Urho edes yrittänyt purra ketään. Ja kun muut eivät innostuneet suomenkielisestä laulamisesti, niin Urho vetää luritti yksinään.
Kotona jatkettiin kiltisti. Päivän kruunasi iltapäiväkävelyllä bongattu hieno oranssi helikopteri. Tai äidille päivän kruunasi Urhon ihmeellinen suhtautuminen potalla käyntiin. KAIKKI päivän hädät ilmoitettiin äitille, jonka jälkeen siirryttiin toimitukselle vessaan. Ja siis tämä kaikki oma-aloitteisesti. Ilman viidettä tuntia kestävää pidättelyä ja potalla leikkimistä. Mistä tämä poika on tullut ja missä meidän Urho on?
Tai no, löyty se känkkäävä EI-Urho sitten nukkumaan mennessä.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Oi, Hilkka!
Pikku Hilkka,
Tänään mitattu ja punnittu nelikuisena 6,35kg ja 67cm. Tulet veljeäsi perässä vain 2cm, mutta 2,5kg. Vierastit lääkäriä kovasti ja huusit kolmannen kerran elämäsi aikana kuin peto syötävää. Viimeksi oletkin huutanut kunnolla omissa ristiäisissäsi.
Olet normaalisti kovin kiltti tyttö. Hymyilet ja ihmettelet. Ja naureskelet. Erityisesti tykkäät katsella kun veljesi Urho touhuaa. Äänekkäimmät naurut saa silti aikaan isi ja ihmeellinen parta. Mikään ei ole niin hauskaa kuin parralla kutittava isi.
Venkoat ja vehkoat mielelläsi leikkimatolla. Kovasti yrität mennä ympäri, mutta hieman on vielä matkaa. Yhtä kättä vailla ympäri olet, kun kurottelet kohti lempi kirjojasi. Ne rapisevat niin ihanasti kun niihin koskee. Muita ystäviäsi leikkimatolla ovat ihana vihreä sammakko ja lukuisat lahjaksi saamasi uninallet.
Erityisesti ihmettelemme kärsivällisyyttäsi. Jaksoit koko pitkän matkan Suomesta Saksaan hermostumatta juuri laisinkaan. Se on ihmeellisesti tehty noin pieneltä tytöltä! Samaa kärsivällisyyttä tarvitaan pian kun aloitat kiinteän ruuan syönnin. Ja kun kehityt edelleen liikkumaan.
Olet hieno tyttö ja sinua rakastetaan kovasti! On hieno katsella kun opit uusia taitoja ja kehityt vauhdilla, kanssasi on kovin mukavaa!
Tänään mitattu ja punnittu nelikuisena 6,35kg ja 67cm. Tulet veljeäsi perässä vain 2cm, mutta 2,5kg. Vierastit lääkäriä kovasti ja huusit kolmannen kerran elämäsi aikana kuin peto syötävää. Viimeksi oletkin huutanut kunnolla omissa ristiäisissäsi.
Olet normaalisti kovin kiltti tyttö. Hymyilet ja ihmettelet. Ja naureskelet. Erityisesti tykkäät katsella kun veljesi Urho touhuaa. Äänekkäimmät naurut saa silti aikaan isi ja ihmeellinen parta. Mikään ei ole niin hauskaa kuin parralla kutittava isi.
Venkoat ja vehkoat mielelläsi leikkimatolla. Kovasti yrität mennä ympäri, mutta hieman on vielä matkaa. Yhtä kättä vailla ympäri olet, kun kurottelet kohti lempi kirjojasi. Ne rapisevat niin ihanasti kun niihin koskee. Muita ystäviäsi leikkimatolla ovat ihana vihreä sammakko ja lukuisat lahjaksi saamasi uninallet.
Erityisesti ihmettelemme kärsivällisyyttäsi. Jaksoit koko pitkän matkan Suomesta Saksaan hermostumatta juuri laisinkaan. Se on ihmeellisesti tehty noin pieneltä tytöltä! Samaa kärsivällisyyttä tarvitaan pian kun aloitat kiinteän ruuan syönnin. Ja kun kehityt edelleen liikkumaan.
Olet hieno tyttö ja sinua rakastetaan kovasti! On hieno katsella kun opit uusia taitoja ja kehityt vauhdilla, kanssasi on kovin mukavaa!
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Tuokiokuvia Saksasta
Tällä paluu viikolla Saksassa on naurattanut erityisesti seuraavat seikat:
a) Bayerin puolelle tullessamme, pitkän automatkan puolivälissä, päätimme tankata. Ajoimme Autohofille eli siis moottoritien kupeessa olevalle huoltoasemakompleksille. Jossa oli bensaasema, Subway ja Biergarden. Siis täytyyhän nyt huoltoaseman yhteydessä olla valtava olut terassi.
b) Postia oli kotiin tullessa valtavasti. Paikallinen pankki oli muistanut meitä lahjalla Hilkan syntymän johdosta. Lahja oli yksi vauvojen sukka. Kyllä. Yksi sukka. Ei siis pari vaan yksi sukka.
Pistin kuitenkin koneeseen. Ainahan sitä yhtä sukkaa tarvii.
c) Ulmin markkinoilla tänään myytiin samoja trendilegginsejä kuin Salon torilla kaksi viikkoa sitten. Hinta vaan oli tippunut 20 eurosta 8 euroon.
Ps. Käynnissä on herkuton Lokakuun. (Tuli reissussa pikkasen liikaa herkutelua) Sen kunniaksi tein sunnuntai illalliseksi Ricotta-Pinaatti täytteyjä Canneloona, jotka uivat mascarpone-kermakastikkeessa. Ja jälkkäriksi mascarponevaahtoa marjoilla.
Mut hei, en ole syönyt yhtään karkkia. (edit. Markkinoilla ei siis myyty metrilakua).
Enkä naukkaillut ruuanlaitto viiniä.
a) Bayerin puolelle tullessamme, pitkän automatkan puolivälissä, päätimme tankata. Ajoimme Autohofille eli siis moottoritien kupeessa olevalle huoltoasemakompleksille. Jossa oli bensaasema, Subway ja Biergarden. Siis täytyyhän nyt huoltoaseman yhteydessä olla valtava olut terassi.
b) Postia oli kotiin tullessa valtavasti. Paikallinen pankki oli muistanut meitä lahjalla Hilkan syntymän johdosta. Lahja oli yksi vauvojen sukka. Kyllä. Yksi sukka. Ei siis pari vaan yksi sukka.
Pistin kuitenkin koneeseen. Ainahan sitä yhtä sukkaa tarvii.
c) Ulmin markkinoilla tänään myytiin samoja trendilegginsejä kuin Salon torilla kaksi viikkoa sitten. Hinta vaan oli tippunut 20 eurosta 8 euroon.
Ps. Käynnissä on herkuton Lokakuun. (Tuli reissussa pikkasen liikaa herkutelua) Sen kunniaksi tein sunnuntai illalliseksi Ricotta-Pinaatti täytteyjä Canneloona, jotka uivat mascarpone-kermakastikkeessa. Ja jälkkäriksi mascarponevaahtoa marjoilla.
Mut hei, en ole syönyt yhtään karkkia. (edit. Markkinoilla ei siis myyty metrilakua).
Enkä naukkaillut ruuanlaitto viiniä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)