Puoltoista viikkoa takana Saksanmaata ja vihdoin Urho tuntuu tottuneen ajatukseen nukkumisesta vieraassa sängyssä, vieraassa paikassa. Viime yönä sainkin nauttia ennätykselliset kuusi tuntia yhtäjaksoista unta! Aivan mahtavaa! Osansa asiassa voi olla myös tottuminen kiinteisiin ruokiin, mutta ihan sama. Kuus tuntia!!!
Me ollaan muutkin viihdytty erinomaisesti jo viikonpäivät tässä ns. tilapäisasunnossa. Asunto sijaitsee Söflingenin alueelle, noin 5 kilometrin päässä Ulmin keskustasta. Söflingen on yksi seitsemästä kukkulasta, jonka ympärille Ulm on rakentunut. Ja meidän komia talo sijaitsee tietenkin aivan nyppylän laella. Tai ainakin melkein, rehellisyyden nimissä on todettava, että mäkeä jatkuu vielä yhden kadunvälin eli noin 15metriä, ennenkuin taittuu taas alaspäin. Meillä on asunnosta mahtavat näkymät kaupunkiin päin, varsinkin kun ollaan ullakkohuoneistossa. Kolmas kerros ja puiset kierreportaat. Jos ennen tänne tuloa olin hieman närkästynyt, kun saimme vuokranantajalta tiedon, ettei Urhon vaunuja ei saa tuoda sisälle asuntoon, niin nyt olen vain huojentunut että saamme jättää ne kellariin! Sieltäkin (vain yksien pienten kaartuvien ja kapeiden portaiden takaa) niiden roudaaminen on aika työlästä, varsinkin kun on lapsi toisessa kainalossa. Onneksi Herr Kosilenski, eli vuokraisäntä joka tuntuu aina touhuavan jotain pientä puhdetyötä kellarissa, on aina auttamassa vaunujen kanssa. Hän ja Frau Kosilenski, joka puhuu mukavasti englantia, ovat muutenkin toistaiseksi olleet oikein mukavia ja avuliaita.
Söflingen alueena on aivan mahtava. Tero ajoi tästä töihin viis minsaa, nyt autottomalla kaudella bussilla sama väli menee 40 minuutissa, mutta kuitenkin. Itse Söflingenin keskusta on kuin jostain pienestä kylästä. Pari leipomoa ja kahvilaa, luomukauppa, lihamestari sekä muutamia ravintoloita ja pubeja. Ehkä ensi viikolla kun äiti ja isi tulevat tänne niin uskalletaan jopa käydä jossakin näistä ravintoloista! Niin ja parasta, pienen pienellä torilla seisoo yksi ainut pieni koju, ja siinä myydään näin joulunaikaan Glühwieniä!! Lisäbonuksena vielä tästä asunnosta kävelee noin 15minuuttia Ulmin isoimpaan ostoskeskukseen. Mutta se sikseen.
Eli väliaikainen asunto on toiminut hyvin, ainakin tämän viikon. Hakusessa on kuitenkin se pidempiaikainen asunto, johon myös ne virolaisten muuttomiesten vaivalla ja kovalla työllä pakkaamat tavarat saataisiin. Ongelmana vain on etteivät vauvat (ja ilmeisesti pienet lapset yleisesti) ole tervetulleita saksalaisiin vuokra-asuntoihin. WTF? Monessa ilmoituksessa lukee ihan suoraan ettei lapsia, ja toiset sanovat samaa kyseltäessä tarkemmin asunnosta. Meillähän on firman puolesta agentti (joka muuten ensimmäisenä ikinä luuli Urhoa tytöksi! oli kuulemma niin nätti..), jonka tehtävänä on etsiä meille asuntoa ja soitella meidän puolesta välittäjille. Tiistaina hän oli sopinut täksi perjantaiksi meille näytön asuntoon Blausteiniin. Noh, eilen illalla välittäjä oli soittanut ja kertonut että vuokranantaja haluaa sittenkin etsiä lapsetonta paria, ja perua näytön. Ärsyttävää! Muuten koen, että täällä ollaan yltiö perhekeskeisä ja esim. Urholle tullaan melkein joka paikassa lässyttämään ja juttelemaan. Kysyn vaan että missä ne lapsiperheet sitten asuu??
Ehkä ei vielä pitäisi olla menettämässä kaikkea toivoa, mutta ärsytys on suuri. Yhtä kolmiota omalla pienellä pihalla oltiin katsomassa Baijerin puolella, tästä noin vartin ajomatkan päässä. Se olikin muuten kaikin puolin täydellinen ja siisti, mutta keittiön oviaukko oli niin pieni että tämän kokoisen ihmisen olisi pitänyt mennä sivuttain sisälle. Ja siinäkin toi lapsi asia oli hieman kiikunkaakun.
No kai me joku asunto joskus löydetään. Onneksi tämä asunto on ainakin sen kolme kuukautta firman piikkiin niin on aikaa etsiä.
Toinen murheenkryyni mulla on tämä autoasia. Vaikka sen hyväksi mä en osaa tehdä mitään. Mutta aktiivisesti ollaan autoa etsitty, mut mitään ei vaan ole löytynyt. Tai siis on löytynyt, muttei meidän hintaluokassa. Piti ostaa joku vähän käytetty diesel farmari volkswagen, BMW tai vastaava saksalainen herkku, joita täällä jostain saa suht halvalla. No sit kävi selväksi tämä saksalainen päästöluokitusbusiness. Eli jokaisella autolla on joku ihme päästöluokkatarra ikkunassa, joko punainen, keltainen tai vihreä. Tienpientareilla on sitten näitä samoja värejä ja ajokieltomerkkejä tai vapaa-ajomerkkejä. Me ei olla kertaakaan nähty paikkaa missä olisi ollut ettei jollain tietyn värisellä tarralla saisi ajaa, vaan aina on vapaata ajoa. Joten ei ajateltu et se ois ongelma et kaikilla näillä suht halvoilla autoilla on tämä keltainen tarra. Onneksi Teron tuli kolleegansa kanssa jutelleeksi näistä autokaupoista, ja sai selville että ensivuonna koko Ulmin kaupungin alueella (sisältäen siis Teron duunipaikan joka on hieman syrjässä keskustasta) ei saa enää ajaa punaisella tarralla, ja sitä seuraavana vuonna ei enää keltaisella, vaan pelkästään vihreällä. Eli mellkein pakko olisi ostaa vihreälla tarralla varustettu auto. Monimutkaista, mutta kohta täältä saa varmaan vielä halvemmalla niitä punaisen ja keltaisen tarran Audeja, BMWitä ja Volkswageneita. Että niitä kannattaa ruveta viemään Suomeen, sinne tuskin tälläistä älytöntä luokitusjärjestelmää tulee. Noh, me ollaan menossa tänään (siis jos ei sada sillä silloin ei autokauppaa tehdä) kattomaan vihreän tarran Toyotaa. Toyotaa. Oisko vielä jossain vaikka Carina?
Jotain saatiin kuitenkin tehtyä ennen vuokra-auton palauttamista eli ostettua autonistuin Urholle. Sitä on kuivaistuttu niin kuin kuvasta saataa päätellä.
No joo, mulla on vaan tälläinen aamu että kaikki huolestuttaa. Pitäis aina olla kaikki asiat heti hoidossa. Oikeestihan meillä ei ole mitään hätää ja julkinenliikennehän täällä toimii hyvin kattavasti, saksalaisella täsmällisyydellä. Asioilla on kuitenkin tapana hoitua.
Tilattiin muuten saksalaisesta amazonista mulle uusi saksalainen tietokone, kun vanha meni lennolla lopullisesti rikki. Tässä toimii skypekin hyvin eli lempparitsaksassa nimellä pitäisi löytyä sieltäkin. Ja meidän numerot tänne ovat Tero
: +4915201654737 Essi: +4915252700180
