Kiirusta pittää!

Otsikko on sarkasmia. Ei mulla oikeesti ole kiire. Mutta kun jos on viikossa kolme tapaamista, niin miten aina sattuu menemään jotain päällekkäin. Tänään jää sitten suomi-muskari taas väliin. Kun meidät on kutsuttu naapurin Dorotheen synttäreille niin suositaan sakemannia suomalaisten ohi. Hups, kuulostaapas tylsältä. Mut niin se on. Eikä me Urhon kanssa oikeestaan olla tänä syksynä keretty vielä kertaakaan sinne suomi-kerhoon. Ensi viikolla sitten. Ehkä. Toivottavasti. Sit tuleekin taas kolmen viikon tauko. Häämatka Suomeen venyy kahdesta päivästä melkein kolmeen viikkoon!

Saksalaiseen leikkikerhoon ollaan kyllä keritty. Ja siellä oli eilen paljon uusia äitejä lapsineen. Eli sekin vilkastuu! Jos vielä saisin Urhon pysymään leikkien ja laulujen ajan paikallaan niin hyvin menisi.

Et sellasta tänne. Suositaan saksalaista ja potkitaan suomalaista. Näin. Ja Terolla huomenna viimeinen työpäivä. Eilen tuli irtisanomislappu postissa. On niillä sentään huomenna saitin hautajaiset. Marraskuun eka alkaa sitten uudessa paikassa työt.

Sairastuvalta taas terve

Sairastaminen on vaan niin tylsää ja tyhmää. Urho sai viikko sitten maanantaina kaksi rokotetta, siis perinteisen tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokotteen lisäksi myös vesirokkorokotteen. Lääkärin mukaan 7-10 päivän perästä voi alkaa tulemaan oireita, kuumetta ja näppylää. Ja niitähän meillä nyt on. Ja syysflunssa, joka on iskenyt myös äitiin. Eli siis äiti ja poika sisätiloissa, tai ainakin melkein. Tänään kun Urho oli jo hieman parempi niin tehtiin pieni kärrylenkki.

Mut ei tämä kauaa kestä, ja helppo jotenkin olla kun tietää Urhon kuumeen syyn. Mielenkiintoista oli kyllä se vesirokkorokotteenkin saaminen. Eli se on osa saksalaista rokoteohjelmaa, ja me saatiin valita otetaanko se vai ei. Aikaa harkintaan 2 sekunttia. "Ei kai siitä haittaakaan ole" oli loppu tulema ja pojalle piikkiä reiteen. Oli muuten niin mahtava lääkäri-sedän taktiikka piikin laitossa, ettei Urho edes huomannut koko toimenpidettä. Viimeksi Kuusjoen neuvolassa Urhohan huusi kuin hyeena, mut nyt oli Isin sylissä kuin Naantalin aurinko koko toimenpiteen ajan. En sit tiä oliko syli parempi (viimeksi äidin sylissä), vai se että nyt laitettin takareiteeen kun Kuusjoella etupuolelle. Parempi kuitenkin näin!

Syksy jo.

Heippati hei hengissä ollaan!! On vaan niiiiin kovasti lomailtu ettei ole ehtinyt kirjoitella. Heinäkuun jälkeen on kyllä tapahtunut vaikka ja mitä. Ollaan lomailtu uudestaan Suomessa ja siellä ollessamme osallistuin romanttisiin häihin ja tirskuviin polttareihin. Ja söin tietysti taas niin paljon suomi-herkkuja että napit vaan lenteli housuista! Ihanaa! Suomen lisäksi ollaan lomailtu alpeilla, useampaan otteeseenkin. NIin Itävallassa, Italiassa kuin vähän Sveitsissäkin. Lepposaa meininkiä siis! Mut nyt on paluu arkeen! Vaikkakin lähden ihanaisen serkkuni kanssa ensi viikonlopuksi Ranskan Strassburgiin. Tosin ilman perhettä. Ekaa kertaa KOKO viikonloppu ilman Urhoa. Eli siis ekaa kertaa Terolle KOKO viikonloppu Urhon kanssa kaksin. Ups! Noh, sit alkaa arki. Eikun sitten lähetään taas häämatkalle Suomeen. OHo, elämä onkin yhtä juhlaa!!

Urho on kasvanut kesällä ihan hirmuisesti. Ja juttelee jo kovin! Tai siis ainut mitä ymmärtää on hauva, heppa, käsi ja jalka. Ja edelleen se kestosuosikki kakka. Mut siitä se lähtee, puhetta ja selitystä ainakin tulee. Poika on myös keksinyt, että on hauskaa hieman härnätä äitiä, varsinkin sellaisissa paikoissa jossa se äidistä on äärestä mukavaa. Eli yleensä hän lähtee karkuun jossain leikkipuiston korkealla, tai sohvan yli tai jossain muualla missä kaatuessa aivovamma ei ole kaukana. Nice. Eilen oli onneksi isä mukana leikkipuistossa, muuten ois varmaan poika jäänyt liukumäen yläpäähän. Ja olis siellä vieläkin. Siis hän ei todellakaan ollut tulossa liukumäkeä alas, vaan toista kautta ja pää edellä. Eli siis mä roikuin jalassa ettei lähtis karkuu. Hhm. Eikö tähän ikään kuuluisi sellainen jatkuva äidin huomion haku ja kiinni lahkeessa roikkuminen? Noh, tekeehän Urho sitäkin, isälleen. Isin poika, minkäs teet!

Muuten menee melko leppoisasti. Terolla on nyt ollut joka viikko yksi "kotitoimistopäivä", mikä on mukavaa. Irtisanomislappu pitäisi tulla käteen 24. päivä eli viikon päästä ja uusi työ alkaa 1.11. Jännää!!

Ja syksyn tullen mäkin kirjoittelen useammin!