Syksy jo.

Heippati hei hengissä ollaan!! On vaan niiiiin kovasti lomailtu ettei ole ehtinyt kirjoitella. Heinäkuun jälkeen on kyllä tapahtunut vaikka ja mitä. Ollaan lomailtu uudestaan Suomessa ja siellä ollessamme osallistuin romanttisiin häihin ja tirskuviin polttareihin. Ja söin tietysti taas niin paljon suomi-herkkuja että napit vaan lenteli housuista! Ihanaa! Suomen lisäksi ollaan lomailtu alpeilla, useampaan otteeseenkin. NIin Itävallassa, Italiassa kuin vähän Sveitsissäkin. Lepposaa meininkiä siis! Mut nyt on paluu arkeen! Vaikkakin lähden ihanaisen serkkuni kanssa ensi viikonlopuksi Ranskan Strassburgiin. Tosin ilman perhettä. Ekaa kertaa KOKO viikonloppu ilman Urhoa. Eli siis ekaa kertaa Terolle KOKO viikonloppu Urhon kanssa kaksin. Ups! Noh, sit alkaa arki. Eikun sitten lähetään taas häämatkalle Suomeen. OHo, elämä onkin yhtä juhlaa!!

Urho on kasvanut kesällä ihan hirmuisesti. Ja juttelee jo kovin! Tai siis ainut mitä ymmärtää on hauva, heppa, käsi ja jalka. Ja edelleen se kestosuosikki kakka. Mut siitä se lähtee, puhetta ja selitystä ainakin tulee. Poika on myös keksinyt, että on hauskaa hieman härnätä äitiä, varsinkin sellaisissa paikoissa jossa se äidistä on äärestä mukavaa. Eli yleensä hän lähtee karkuun jossain leikkipuiston korkealla, tai sohvan yli tai jossain muualla missä kaatuessa aivovamma ei ole kaukana. Nice. Eilen oli onneksi isä mukana leikkipuistossa, muuten ois varmaan poika jäänyt liukumäen yläpäähän. Ja olis siellä vieläkin. Siis hän ei todellakaan ollut tulossa liukumäkeä alas, vaan toista kautta ja pää edellä. Eli siis mä roikuin jalassa ettei lähtis karkuu. Hhm. Eikö tähän ikään kuuluisi sellainen jatkuva äidin huomion haku ja kiinni lahkeessa roikkuminen? Noh, tekeehän Urho sitäkin, isälleen. Isin poika, minkäs teet!

Muuten menee melko leppoisasti. Terolla on nyt ollut joka viikko yksi "kotitoimistopäivä", mikä on mukavaa. Irtisanomislappu pitäisi tulla käteen 24. päivä eli viikon päästä ja uusi työ alkaa 1.11. Jännää!!

Ja syksyn tullen mäkin kirjoittelen useammin!