Hups! Päätellen viime otsikosta syyskuussa, on kiirettä pidellyt. Ei ole tainnut ihan niiiin kiirettä pitänyt, mutta kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle ja nukkuminen vähän enemmälle...
No, mitäs on tapahtunut sitten syyskuun? Vaikka ja mitä! Urho on kasvanut 5 cm. Tarkistin äsken mittarista. Tänään mitattuna 89cm ja 14 kg. Aikamoinen poika! Puhetta on tullut paljon lisää, ja ensimmäinen saksalainen sanakin on jo kuultu. Se oli tietenkin Hallo! Hyvä Urho! Hampaista kaikki tarvittavat maitohampaat lienevät paikallaan. Isojen poikien sänkyä on jo kokeiltu, mutta vauhtia on siihen vielä hivenen liikaa. Lisäksi entisestä hyvästä nukahtajasta ja nukkujasta on tullut ilta- ja yökiukuttelija. Vaiheita, vaiheita vain.. toivottavasti!
Saksaan taas on tullut talvi. Välillä kylmempää ja lumisempaa, välillä keväistä auringonpaistetta. Kurahousut kovassa käytössä kelillä kuin kelillä, sillä mutapelto on Urhosta aivan mahtava paikka. Saksalaisesta talvesta on huomioitava ihmisten into kolata pieniä pihaplänttejään. Ihailtavaa viitseliäisyyttä! Tänään käy kyllä vähän jo sääliksi naapurin eläkeläinen, joka käy vartin välein harjaamassa pihansa. Kokoajan meinaan hieman satelee. Tai mikä mä olen nauramaan. On meidän viikko kolailla ja ensin Tero kävi aamulla, ja mä uudestaan aamupäivällä. Eli piha harjattu kaksi kertaa noin 4 tuntiin. Pientä liiottelua, sanoisin. Varsinkin kun lumimäärä ei ole mikään aivan hirmuinen..
Mitäs mulle sitten? Olen toivottavasti siirtynyt alkuraskauden väsymyksestä energiseen kakkosvaiheeseen. Hhm, mitä se sitten patalaiskan elämässä tarkoittaakin. Kivaa kuitenkin kun on enemmän energiaa, eikä tarvitse mennä kuudelta nukkumaan. Ja tietenkin kun vauva on alkanut enemmän ja enemmän liikkumaan niin, että tunnen liikkeet, niin se on mukavaa!
On ollut myös mielenkiintoista tutustua saksalaiseen raskaudenseurantaan. Lääkärillä käyn kerran kuussa, ja toistaiseksi joka kerta kaikkien perustestien lisäksi myös ultrattu. Kaikki kunnossa!! Sen me pystymme lääkärin kanssa aina lopuksi saksaksi toteamaan. Niin, lekuri puhuu siis mulle saksaa. Ja mä sille. Onneksi tämä on jo toinen raskaus niin pysyy vähän perillä. Ja tulossa on "ehkä tyttö", senkin se lekuri mulle kertoi. Tosin saksaksi, että sen ehkän lisäksi voi lisätä vielä toisen ehkän. Ihanaa joka tapauksessa, oli kuka tahansa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti