Idoli

Mä oon löytänyt henkisen idolini. Tai ei nyt ehkä ihan idoli, ehkä ennemmin tavoitetila.

Naapurinukko nimittäin. Hän on töissä Yliopistollisessa sairaalassa tai jossain yliopistolla tutkijana. Tilanne kuitenkin vähän ulkopuolisesta rahoituksesta kiinni. Eli projektiluonteista.

Noh, niillä oli perheessa pientä jännitystä, että onko muutto edessä vai mikä kun projektin rahoitus loppui lokakuun loppuun. Helpottavana tietona kuulin pari viikkoa sitten, että rahoitus ja työt jatkuvat. Kuitenkin vasta tammikuun alusta.

Mutta. Tämän väliajan tämä saksalainen käy töissä kuten ennenkin, tosin ilman palkkaa siis työttömyyskorvauksella. Ihan totta.

Mä oon jotenkin todella hämmentynyt. Ihminen oikeesti pitää niin paljon työstään, että tekee sitä myös "lomautus" ajanjaksonsa. Oikeesti. Mäkin niin haluisin sellaisen työpaikan jossa mua ei edes haittais et saanko palkkaa.

Se on mulla nyt tulevassa työnhaussa niin tavoitteena.