maanantai 12. joulukuuta 2011

Avaimet ja paperit meillä, auto ja rahat myyjällä; autokauppaa Saksan tyyliin.

Autoasia on edennyt ratkaisevasti. Ostettiin Toyota, mallia Avensis. Maassa, joka on täynnä bemareita, audeja ja volkswageneita, me ollaan erilaisia ja omistetaan Toyota, isolla Teellä. Tai siis ehkä omistetaan.

Oltiin nimittäin autokaupoilla lauantaiaamuna. Tero oli aiemmin soitellut myyjän kanssa, mutta sateista tai muista kiireistä johtuen saatiin sovittua näyttö vasta lauantaille. Autokauppa itsessään oli parkkipaikka, jossa oli parkeerattuna noin kymmenen autoa. Ei toimistoa. Joka autossa myyjällä oli erilaisia autojen putsaamiseen tai myyntikuntoon laittamiseen tarvittavia välineitä. Paperit kulkivat näppärästi mukana omassa autossa. Englantia hän ei puhunut, eikä me tietenkään saksaa. Häneltä olisi onnistunut turkin kieli, meiltä tunnetut suomi, ruotsi, englanti. Elekielellä mentiin. No problem tuli tokaistua aika usein.

Lopputulema kuitenkin oli että ostettiin halvalla iso Toyota, me luovutettiin rahat ja myyjä auton paperit ja avaimet. Itse auto jäi seisomaan autokaupanpihalle. Ei niinkään etteikö se olisi käynyt (siis kävihän se kun akkua oli ensin hieman ladattu), vaan koska saksalainen järjestelmä on tässäkin ihan hieman erilainen. Autossahan ei ole nyt kilpiä lainkaan. Meidän tehtävänä on ensinnä hankkia autoon vakuutus. Tämän jälkeen voidaan mennä rekisteritoimistoon. Sieltä saadaan paperi jolla voidaan mennä rekisterikilven tekijälle. Joka siis tekee kilvet, odottaessa toivottavasti. Niiden kanssa voidaan sitten mennä takaisin rekisteritoimistoon, josta saadaan niihin kilpiin tarra. Sitten voidaan mennä hakemaan autoa (joka ainakin eilisen iltalenkin aikana oli vielä automyyjän pihassa, eikä myytynä uudelleen venäläisille, jotka olivat kuulemma TODELLA kiinostuneita), laittaa kilvet paikoilleen ja ajella pois.

Mitenköhän kauan tähän kaikkeen menee? Mun veikkaus on et noin viikko. Saas nähä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti