ihmetyksiä Saksasta

Taidanpa aikani kuluksi listata asioita mitä ihmettelen tässä suuressa sivistysmaassa. Niitä on meinaan tullut vastaan yllättävän paljon, osa posiitivisessä mielessä ja osa melkoisen ällistyksen kera.

1. Edellisessä postauksessa jo mainitsin kävelyteiden rakentamisen keskelle peltoa. En oikein ole vielä tajunnut sen kauneutta. Siis meilläkin on tässä vieressä tuulivoimala, joka on kanssa keskellä peltoa. KOSKA SIELLÄ TUULEE ENITEN!! Niin miksi ihmeesä niitä kävely/pyöräteitä ei ole voitu rakentaa metsien laitaan jos ne ylipäätään täytyy eriyttää aivan täysin autoteistä?? Koska tämähän ei ole mikään Texas tai Etelä-Afrikka jossa on vain peltoa silmän katamattomiin, vaan täällä on metsää mielestäni aika paljon. Ehkä tajuan tämän kesällä (jolloin niillä teillä on toivottavasti myös muita käyttäjiä kuin me) kun on 35 astetta lämmintä ja ihana tuulenvire helpottaa hikistä lenkkeilijää! Tai sitten on vain siirryttävä lenkkeilemään merkityille vaellusreiteille. Niiden ongelma vain on että niihin päästäkseen täytyy yleensä ajaa ensin hieman.

2. Ulkoiset ikkunankaihtimet ja niiden käyttö. Siis kyseessä ovat kaikista taloista ja asunnoista löytyvät ikkunoiden ulkopuolella olevat metalliset kaihtimet, jotka saa laitettua joko kokonaan kiinni tai vain osittain, oman maun mukkaan. Ja siis sisäpuolelta. Mainio keksintö sinänsä ja muistan näitä olleen myös Espanjassa ja muutamassa muussa paikassa missä on tullut tutuksi myös paikalliset asunnot. Mainiosti saa myös päivällä huoneet pimeiksi jos tarve vaatii, ja näin kovilla pakkasilla tuo myös hieman lämpöeristystä. Mutta kyllä se silti ihmetyttää! Esimerkiksi kun tulee kotiin vaikka seitsemän aikoihin illalla ja koko kylä on aivan pimeä, vain katulamput loistavat. Välillä tosi pelottavaakin! Bunkkerimaista. Ja siis miten naapureita voi tolla tyylillä mitenkään kyylätä??

3. Kestää, kestää. Kai se on myönnettävä että kuuluisa saksalainen byrokratia saa aina aikaan ihmestystä. Lähinnä se naurattaa kun tulee lappua lapun perään, ja virastoissa rouvilla on leimasimia enemmän kuin keskiverto virkamiehellä Neuvostoliitossa. Noh, toistaiseksi kaikki on sujunut kuitenkin mallikkaasti kun mukana on ollut saksaa osaava agentti. Mutta miten voi kaikki kestää?? Saksa on kuitenkin tunnettu tehokkuudesta ja täsmällisyydestä, ainakin mun mielikuvissa. Niin kaikki kestää. Esimerkkinä tästä vaikka meidän roskapönttö. Saksassahan kaikki roskat lajitellaan periaatteessa kolmeen eli keltaisiin muovikasseihin, joihin laitetaan kaikki kierrätettävä materiaali (poislukien tietenkin lasi ja metalli etc erikseen kierrätettävä), biojätteeseen ja sitten kaiketi kaatopaikalle meneviin roskiin. Noh, näistä kaatopaikalle menevistä roskista, jotka meillä koostuu lähinnä Urhon vaipoista, maksetaan kilohinta täällä Dornstadissa. Noh, jotta he saavat mitattua kilomäärän täytyy kaikilla olla samanlainen roskipönttö ja niissä koodit. Tammikuun ekalla viikolla sellanen laitettiin tilaukseen ja sanoivat että noin viikko menee. Ja vielä odotellaan. Tero kävi jo kerran kysymässä, mutta totesivat vaan että kotiin lähetetään lappu kun on valmis. Siis yli kuukausi yhden roskapöntön koodaamiseen??? Hauskaa muuten on että täällä saa roskamaksuihin ns. vaippa-avustusta. Koska vaipat ovat painavia ja niitä tulee paljon, niin kun lapsi täyttää kaksi, saa hakea avustusta. Sitä maksetaan 2€/kk takautuvasti kahdelta vuodelta. Erikoinen järjestelmä! Tosin nyt vain toivon että se pönttö tulisi, maksoi mitä maksoi. On meinaan kiva kerätä Urhon vaipparoskia parvekkeelle. Onneksi on pakkanen!!

Toinen klassinen mikä kestää on tietenkin auton saaminen kilpii. Mutta koska nykyinen auto potuttaa niin paljon allekirjoittanutta, niin antaa senkin tarinan olla.

4. Palvelu. Saksalaiset selvästi arvostavat palvelua. Asiakaspalvelijoita on joka paikassa paljon, ja yleensä melko ystävällisiä. Ei tietenkään mitään amerikkaan verrattuna, mutta kyllä selvästi työllisestetään ihmisiä asiakaspalveluun. Missään (muualla kuin Ikeassa ja sielläkään ei itsepalvelujonossa) ei oikeestaan hirveästi ole tarvinnut jonottaa tai odottaa. Ja ihmiset ovat joka paikassa todella kohteliaita ja avuliaita. Ehkä tämä on tietenkin vielä ensihuumaa mutta kuitenkin. Hyvältä vaikuttaa!

5. Kassajonot. Palvelun kehumisesta voikin siirtyä viimeiseksi ihmettelemään kauppojen kassajonojen toimintaa. Kun ne jonot eivät kerkeä muodostua koskaan oikein pitkiksi, ei edes lauantaikaupassa jossa ihmisiä on yleensä paljon. Ei ymmärrä miksei! Tai siis prosessi kulkee seuraavanlaisesti: Kassatäti (yhtään setää ei ole vielä tullut vastaan) odottaa niin kauan, että saat kaikki tavarasi ladottua hihnalle ja menet kärryinesi hänen ohitseen. Sitten vasta aloittaa tavaroiden skannaamisen. Samaan aikaan olet jo pakkaamassa tavaroitasi takaisin kärryyn. Kaikilla on oikeastaan ostoskorit tai omat pussit eli kukaan ei juuri osta muovikasseja kaupasta ja pakkaa niihin. Näin ollen tavarat sujahtavat samantien takaisin kärryyn kun se kassan kädestä irtoaa. Kun täti on kaikki tavarasi skannannut, niin vain maksat ja poistut kassalta. Siihen ei sitten enää jäädä hengaamaan ja pakkailemaan tavaroita. Jostain syystä tämä toimii huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Kyse lienee siitä ettei ole paikkaa mihin tavarat kasaantuvat, vaan siirrät ne samantien omiin kasseihisi. Tämän pystyt tekemään koska olet jo saanut kaikki tavarasi linjalle ja valmiina toisessa päässä niitä pakkaamassa. Mahtavaa!! Koska mikään ei ole niin pottumaista kuin kauppajonossa yli vartin seisominen.