Saatiin sitten oikein kunnon kevätflunssa aikaseksi. Tai siis Urho ja minä, ainakin toistaiseksi.. (sormet ja varpaat ristissä ettei Tero saa samaa tautia) Urho on jo parempi. Jee!!! Hän parantui mystisesti sillä aikavälillä mikä kesti siitä kun soitettiin aamulla lääkärille ja kun tunnin päästä siitä istuttiin lääkärin vastaanotolla. Ihmeellistä, mutta mahtavaa! Samaa ei voi sanoa äitistä, joka nenä tukossa, silmät sirillään ja kurkku käheänä yrittää pysyä pienen viikarin perässä. Onneksi Tero on antanut minun nukkua kunnolla yöt, heräillen itse siis Urhon kanssa, niin olen jotenkin jaksanut päivät. Itse puolikuntoisena ensin kipeän ja nyt parantunee viikarin kanssa on kyllä aika rankkaa.
Saksalainen lastenlääkäri oli sinänsä hyvä kokemus. Silmiinpistävää oli vastaanottoaulassa ollut iso lakana jolla vastustettiin atomivoimaa. Oishan se mahtavaa kun Pulssinkin vastaanototssa olisi iso poliittinen kannanotto!
Näin siis lyhyesti täällä. Urho nukkuu tyytyväisenä parvekkeella, raukka kun ei muuten nyt ulos pääse. Taidanpa itsekin vetästä pikku tirsat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti