Terveiset Tanskasta! Vietettiin viime viikonloppu äitin ja Marketta-tädin kanssa Tanskassa, tai ainakin autossa matkalla Tanskaa, Tanskassa ja Tanskasta. Äiti ja Maakettu nimittäin lensivät Stuttgartiin, josta nappasimme heidät kyytiin ja ajettiin siitä Bremeniin. Siellä yötä (mahtavan aamiaisen hotellissa), kaupunki haltuun noin kahdessa tunnissa, ja sitten kohti Tanskaa ja minun pikkuserkkuja, äitin ja Marketan serkkua. Kierreltiin etelä-Tanskaa puoltoista päivää ja sunnuntaina ajettiin sitte yhtä kyytiä kotia. Yhteensä reissussa ajettiin varmaan reilu 2000 kilometriä. Melkoisin rautaperseitä! Tuli nähtyä paaaaljon Saksan moottoritietä.
Kerettiin sitten vielä maanantaina tutkimaan Ulmin nähtävyydet ja kaupat! Oli ihanaa kun oli kyläilijöitä! Seuraavia odotellaan tulevaksi ensi viikonloppuna, hekin Tanskasta (tosin ei sukulaisia) Jee! Ja sitten siitä viikon päästä suomalaisia Suomen Perttelistä, Jee!
Tiistaina kun äiti ja maakettu oli saatu hyvin lentokentälle ja koneeseen, Urho ja minä plus ystävämme Mari ja Riia (7kk) teimme vielä pienen autoretken läheiseen outlet cityyn. Paljon kauppoja, jossa myydään merkkitavaraa hieman halvemmalla. Hhm, melkoista ostomaniaa. Varsinkin kun löysin 2.laatua pilkkahintaan. Nyt sitten vaan laihikselle että mahdun näihin kaikkiin "mä otan hei tän, kaksi kokoa liian pienen, kun tää on näin halpa" -vaatteisiin. Heh! Mut kiva reissu oli ja kiva paikka. Harmi että Mari ja Riian lähtevät ensi viikolla jo kokonaan pois.
Että sellasta. Teron mopo on aiheuttanut mun elämään mahtavan mahdollisuuden autoilun myötä. Päästään Urhon kanssa menemään, jihuu! Tosin mun pitäis ehkä vähän vielä olla varovaisempi, on meinaan aika paljon tullut vaan istuttua kyydissä eikä itse ajettua. Eilen meinaan meinas käydä kylmät. Me ajeltiin Urhon kanssa suomi-koulun leikkikerhoon ja koska satoi (kesäsade, eli +26 ja sade) niin ajattelin vielä auton parkkihallin, jonka tiesin siellä olevan. No kun kaarsin siihen mutkaiseen ramppiin, niin ovi olikin kiinni. Apua! Miten sellasesta muka peruutetaan pois?? Sieltä sisältä tuli yksi rouva ja meinasin hänen päälleen ajaa, kun siinä paniikissa peruuttelin ja siinä oli siis mutka ja ylämäki. Noh, hän tuli onneksi koputtamaan mun ikkunaan ja kertoi että pitää vaan erästä nappia painaa niin pääsee sisälle. Huh, mikä helpotus! Säilyi autokin ehjänä, koska jos oikeesti olisin joutunut vielä pitkään sieltä peruuttamaan, niin jälki olisi ollut karmivaa katseltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti