Apua, mun vauva muuttuu kauhiaa vauhtia taaperoksi. Kamalaa! Varsinkin kun mä en vielä puoli vuotta sitten edes tiennyt, että suomen kielessä on sana taapero. Tai mitä ihmettä se tarkoittaa.
Mistä tämän Urhon kasvu vauhdin sitten huomaa? Noh.
Ensinnäkin tänään hän söi ensimmäisen kalapuikkonsa. Laiskan äidin päivä siis, mutta paremmin meni alas kuin parsakaali.
Liekö ollut einespuikossa esiintyneet kasvuhormoonit, mutta vain muutamia tunteja tämän mahti suorituksen jälkeen poika kiipesi ensi kertaa tuolille. Siis aikuisten nojatuolille. Sinne vaan kiipesi. Tuolille oli jätetty jokin ihana roska, joka oli pakko saada suuhun. Joten ei auttanut muu. Kiipeämään oli opittava.
Kolmantena seikkana on tämä innostus potalla käyntiin. Se on karannut ihan käsistä. Tai siis käsiin, koska ihan vielä Urho ei tajua, että siitä pippelistä voi myös irroittaa, kun on ilman vaippaa. Ei se silti tipu pois.
Ja vuosipäiväkin lähestyy. Ekaa kertaa. Urho 1-v. Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti