Puhuttava on.

Niinkuin olen joillekin ainakin kertonut, olen vakaasti päättänyt oppia saksaa mahdollisimman helpolla. Siis etten oikeasti opiskelisi ollenkaan, vaan kieli vaan syöksyisi jostain päähäni ja siinä se olisi. Yhtä vahvana kuin englanti, tai jopa suomi. Kyllä, kohta näin varmaan käy. Nyt jo katon sujuvasti romanttista hömppää saksaksi ja laulan ainakin yhden lastenlaulun. Eli ihan kohta!

Sitä odotellessa on kuitenkin tunnustettava, ettei kaikki aina mene ihan kukin strömssössä. Ja eilen ei oikeen mennyt saksan kieli putkeen. Mutta puhun sitä silti, väkisinkin. Ja kaikille. Tänäänkin lenkillä vaan sönkötin ja hyvin meni. Ainakin omasta mielestä, heh!

Mut siis eiliseen. Oltiin ravintolassa, kivassa ulkoilmaravintolassa Baijerin puolella nimeltä Barfüsser. No, kun siinä tarjoilijan kanssa juomia tilailtiin, niin ajattelin samalla kysyä Urholle lastenistuinta. Hienosti saksaksi siis sönkötin ja kindersitziä pyysin. Tarjoilija tosin luuli minun kysyvän kinderlistaa eli lasten ruokalistaa. Lisää sönkötystä, sekä saksaksi ja englanniksi. Luulin sanoneeni ettei ruokaa vaan istuin. Noh, mikä mahti olla tulos? Urhon ensimmäinen ravintola-annos!! Tarjoilija toi lautasellisen paikallista erikoisuutta Spätsleä, ja mainitsi että koska lapsi on niin pieni niin hintaa ruuasta ei mene. Noh mikäs siinä. Poika pisti syöden. Ois mulla siitä hieno kuvakin, mutta se on väärin päin enkä saa sitä käännettyä. Iso lautanen, pieni poikanen.

Lastenistuinta ei tietenkään ravintolassa tullut. Mut ei se haitannut, hauskaa oli kuitenkin.

Enkä mä lannistu kielen kanssa. Puhuttava sitä on, että oppii. Tai ehkä sen verran lannistun, että syksyllä meen oikeesti johonkin kielikouluun.

Ps. Tänään muuten alkaa jalkapallon EM-kisat, jos ette tienneet. Täällä on joka paikassa niin paljon saksahomppää et huh huh. Ainakaan enää ei voida syyttää saksalaisia isänmaatunnottomuudesta kuten joskus aiemmin ehkä. Ja naapurin Dorothee toi Urholle lainaksi omalle pojalleen pieneksi jääneen Saksan pelipaitaa muistuttavan bodyn, jota Urho voi sitten pitää kun katsotaan matseja. Mahtia! Hän on myös hoitanut meille anoppinsa kautta paikallisen maanviljelijän kanojen munia, saadan tästä eteenpäin joka viikko 10 munaa. JEE! Niin ja oli soittanut vielä paikallisiin lasten kirpputoreihin ja ettinyt meille lastenistuinta pyörään. Ja löytänyt 15 eurolla.

Tosi kivaa on kun joku haluaa auttaa tällästä saamatonta mamu-äitiä!!