Eniten huomiota juuri nyt herättää ihmisten käyttäytymien kohdatessa, esim lenkkipolulla. Tätä olen toki ennenkin pohtinut.
Esimerkki Suomesta. Olin juoksemassa Hirvensalon pururadalla. Valmiina moikkaamaan vastaantulevaa lenkkeilijää. Keski-ikäinen ruova oli kohdatessamme pää niin alhaalla ja katse pois luotuna, että oikein häkellyin. Ja sama toistui joka kerta, kun viisi kertaa tapasimme lenkin aikana. Kaikkia vastaantulijoita moikkasin kuitenkin reippaasti, ja aina ensin.
Kuusjoella tilanne on hieman toinen. Siellä kyllä kaikki moikkaavat reilusti, metsäteillä jopa autonkuskit. Tilanne on siis hieman samanlainen kuin täällä Temmenhausenissa.
Täällä kaikki moikkaavat. Eniten kyllä hämmentää, kun pahimmassa teini-iässä olevat kovis-pissiksen näköiset tytöt ja pojat tervehtivät aina vastaantullessaan kohteliaasti. Ihan totta. Ja yleensä aina ensin. Teinien kanssa ei kyllä vaihdeta kuulumisia, mutta yleensä Urhon riemukas vesilammikoissa hyppely kirvoittaa vanhemmilta lenkkeilijöiltä aina muutaman sanasen.
Eilen juuri lenkillä mietin, että täällä sosiaalinen eristäytyminen on hieman hankalaa. Lenkilläkin joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa.
Vaikka kuinka yrittää mennä pitkin metsäteitä.
Mahdollisimman huomaamattomasti.
Suomalainen.
Skotlannin matkaopaskirja kertoi, että on kohteliasta tervehtiä kaikkia vastaan tulevia. Innoissani sitten olin siellä tästä. Mutta ei siellä haluttu tervehtiä. :( Islaylla kyllä roskien kerääjä tervehti joka aamu. Se oli mukavaa.
VastaaPoistaHyvä et joku sitten morjesteli! Mäkin kyllä tykkään siitä tavasta. Jotenkin kun ihmiset ei moikkaa niin ne on vähän pelottavia.
VastaaPoistaSuomessa on melkein niin että jos vastaantulija katsoo kohti, niin se on jotenkin pelottavaa. Puhumattakaan että jos se vaikka hymyilee. Parempi siis katsoa tiukasti maahan.
VastaaPoista