Elikkäs suomeksi Puuha Pete.
Meillä on näitä Pete DVD:tä kaksi, jonka lisäksi löytyy läjä Muumeja ja muutama Teletappi ja Late Lammas. Ja tietty Dumbo elokuva. Melkein joka päivä on jossain vaiheessa televisio auki.
Aloin taas ajattelemaan tätä Urhon telkkarin katselemistä eilen kun käytiin Suomi-koululla. Siellä ihan yleisesti juteltiin mitä ohjelmia kenenkin kaksi vuotias katselee. Kaikki katsoivat jotakin, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mutta voisin veikata että Urhon Puuha Peten katselu on aika keskiluokkaa. Jaksaa kattoa yhden jakson, ja sitten DVD jää yleensä päälle ja musat soi leikkien taustalla.
Tiistaina taas saksalaisessa leikkikerhossa oli vähän samanlaiset keskustelut. Siellä aika harva katsoi mitään ohjelmia. Joskus telkkarista piirrettyjä isojen sisarusten seurana. Ja on siellä heitäkin, jotka ei kolmeen ikävuoteen mennessä olleet katsoneet telkkaria ollenkaan. Mielenkiintoista ja aika erillaista. Vähän aloin miettimään mitäköhän ne sitten tekevät. Kun leikkipaikoillakin aika harvoin päivisin on yhtään ketään.
Lopputulemana päättelin, että Puuha Pete on mulla edelleen sen alakerrassa asuvan anopin ja laajan ystäväpiirin korvike. (Leikkiryhmästähän noin 80% asuu anoppiensa yläkerrassa, ja loput naapurissa) Eihän Urhokaan juuri loppuneen loman aikana mitään telkkaria katsonut. Kun aina oli sukulaisia ja ystäviävä ympärillä.
Tai sitten muilla on vaan enemmän kärsivällisyyttä leikkiä, laulaa ja selittää maailmansyntyä kaksivuotiaalle. Eikä tarvitse mitään helpotusta päiväänsä. Mut mä tarviin. Vaikka vaan jotta ehdin valmistautua tulevaan ulkoiluun.
Etsimällä Googlesta tietoa maissista. Kun siitä saa puhua kuitenkin koko lenkin maissipeltojen keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti