Kun on vietetty kaksi kuukautta lomaa, on arjen alkaminen pikku shokki. Miehelle joka joutuu heräämään kellon soittoon pimeässä aamussa. Äidille, joka olenkin yht´äkkiä kahden pienen kanssa yksin kotona. Pojalle, jolla ei olekaan enää kokoaikaista viihdytyspalvelua vieressä. Ja tyttärelle, joka joutuu olemaan luvattoman paljon yksinään leikkimatolla.
Mutta usko on vahva, että hyvä tästä tulee. Nimittäin eilen, arjen ensimmäisenä päivänä, Urho-poika yllätti äitinsä aivan totaalisesti. Heräiltiin (siis molemmat lapset!!) vasta puoli yhdeksän aikaan. Pissattiin ilman erityistä mairittelua potalle. Hampaat sai pestä kiltisti ja aamupalaakin meni. Speilkreisissa Urho ja Hilkka olivat ehkä hieman hämmentyneitä. Urho-raukalle oli hankalaa käsittää, ettei aikuiset ja lapset häntä ymmärtäneet. Hilkalle taas oli paljon uusia kasvoja ja ääntä. Mutta siitäkin selvittiin, eikä Urho edes yrittänyt purra ketään. Ja kun muut eivät innostuneet suomenkielisestä laulamisesti, niin Urho vetää luritti yksinään.
Kotona jatkettiin kiltisti. Päivän kruunasi iltapäiväkävelyllä bongattu hieno oranssi helikopteri. Tai äidille päivän kruunasi Urhon ihmeellinen suhtautuminen potalla käyntiin. KAIKKI päivän hädät ilmoitettiin äitille, jonka jälkeen siirryttiin toimitukselle vessaan. Ja siis tämä kaikki oma-aloitteisesti. Ilman viidettä tuntia kestävää pidättelyä ja potalla leikkimistä. Mistä tämä poika on tullut ja missä meidän Urho on?
Tai no, löyty se känkkäävä EI-Urho sitten nukkumaan mennessä.
Onko mahdollista saada videokuvaa laulavasta Urhosta :)
VastaaPoista