Ehkei ois kannattanu rohkaista kääntymään..

Meillä on Urhon kanssa ollut sellainen tapa, että jos sataa vettä tai äiti esim. haluaa käydä aamulla suihkussa niin Urho ei menekkään vaunuihin ensimmäisille unille vaan nukkuu ne kiltisti sängyssä. Tokihan siinä on hieman enemmän taistelua saada poika nukahtamaan sisälle kuin vaunuihin. Nyt Urho on kuitenkin oppinut aivan valloittavan uuden keinon pysytellä hereillä ja juoksuttaa äitiä. Sängyssä kääntyminen! Kun sitten ei pääsekään takaisin selälleen tai kyljelleen vaan täytyy aloittaa reunojen kolistaminen. Ja äitin täytyy tulla pelastamaan. Ja kun äiti tulee paikalle, niin se kauhia huuto ja mesoaminen vaihtuu nauruskeluksi.
Tai siis näin ainakin ensimmäinen kaksikymmentä minuuttia. Sitten alkaakin iskeä oikeasti kauhea väsy. Ja huuto. Eikä uni tule vaikka kääntyminen on unohdettu jo kauan sitten. Vain huuto.
Sanomattakin lienee selvää että puolitoista tuntia myöhemmin (kaikki temput imetyksestä sylissänukuttamiseen yritettynä) poika laitettiin ulos vaunuihin, jonne nukahti kuin unelma. Äiti tosin ei päässyt suihkuun eikä todennäköisesti kerkiä kaupungille tapaamiseensa. Noh, ehkä olisin voinut pikkasen aiemmin luovuttaa..

Luin jostakin ettei lapsia nukutettaisi ulkona muualla kuin Suomessa. Mutta kai sitä sentään suomalaisena Saksassa saa lapsen esim. parvekkeelle nukuttaa ilman että tulee sosiaaliviranoimainen. Tai siis eihän niitä vaunuja saanut ottaa sinne kämppään sisälle, eli se siitä ideasta. Hhm, voinkin tässä alkaa hiljalleen panikoimaan Urhon tulevia päiväunia, kun muuten ei olekaan mitään jännitettävää!