Tai siis näin ainakin ensimmäinen kaksikymmentä minuuttia. Sitten alkaakin iskeä oikeasti kauhea väsy. Ja huuto. Eikä uni tule vaikka kääntyminen on unohdettu jo kauan sitten. Vain huuto.
Sanomattakin lienee selvää että puolitoista tuntia myöhemmin (kaikki temput imetyksestä sylissänukuttamiseen yritettynä) poika laitettiin ulos vaunuihin, jonne nukahti kuin unelma. Äiti tosin ei päässyt suihkuun eikä todennäköisesti kerkiä kaupungille tapaamiseensa. Noh, ehkä olisin voinut pikkasen aiemmin luovuttaa..
Luin jostakin ettei lapsia nukutettaisi ulkona muualla kuin Suomessa. Mutta kai sitä sentään suomalaisena Saksassa saa lapsen esim. parvekkeelle nukuttaa ilman että tulee sosiaaliviranoimainen. Tai siis eihän niitä vaunuja saanut ottaa sinne kämppään sisälle, eli se siitä ideasta. Hhm, voinkin tässä alkaa hiljalleen panikoimaan Urhon tulevia päiväunia, kun muuten ei olekaan mitään jännitettävää!
Urhohan on keksinyt mainion leikin - hienoa, että pojalla on mielikuvitusta! Sulla on ihan reisilihakset terästä parin kuukauden päästä, kun joka ikisten päikkärien aikana rullaat siellä vaunujen kanssa ympäri kyliä :-)
VastaaPoistaÄlä muut sano, kolmen tunnin välein, kolmasta päivässä sellanen kevyt puolentoista tunnin lenkki. Toivottavasti on mäkinen maasto niin rupee lempparilta löytyyn kunto!
VastaaPoistaOnkos maastot mäkiset vai miltä näyttää?
VastaaPoista